Paavo Rintalan passiot ja kauneuden attribuutit osa 3

III

Rintala vaeltaa kirjassaan 1500-luvulta nykyaikaan ja toiseen suuntaan menneeseen, kristinuskon alkuvaiheisiin ja noihin 14 hädässäauttavaan pyhimykseen, jotka Grünewald oli kuvannut ensimmäisessä tunnetussa maalauksessaan. Taiteilija tuli Bindlachiin Mariankuussa ja sai työnsä valmiiksi Maria Himmelfarthin (Marian taivaaseenastumispäivä) juhlaan menness ja merkkasi alttariin vuosiluvun 1503 ja lähti yhtä tuntemattomanan kuin oli tullutkin.

Grünewald oli viisisataa vuotta myöhemmin yhtä tuntematon kuin Bindlachissa maalatessaan. (Ja voisi sanoa edelleen koska esimerkiksi suomenkielinen wikipedia ei tunne häntä lainkaan.) Isenbachin alttarin näkymään hän maalasi Kristuksen aikansa pelätyn sairauden ruton uhriksi. Se on maalattu 1512-1516.

Rintalan minäkertoja kertoo tavanneensa Grünewaldin ensimmäistä kertaa vasta 1532 lokakuun ensimmäisenä päivänä. Taiteen kuvakirjojen ja silloisten tutkimusten mukaan hän oli maannut haudassa jo neljä vuotta Mathias Gothart-Nichart -nimisenä, kuollut Hallessa.

- Tämä Gryn, jonka minä tapasin, ei ollut se taiteilija - hän oli elossa matkalla Erbachista Mittenbergiin kuumeessa. Kuumeessa hän oli, sitä englannin hikikuumetta. Puulaatikossa oli kaksi maalausta, ne tulevat Maria Magdalenan alttariin, Maria ja Kristus.

- Lokakuun ensimmäisenä vuonna 1502, Jumalan käsi peitti auringon. Olen itse nähnyt. Olin silloin 21-vuotias, Grünewald kertoo.

Grünewaldilla ei ollut maallisia mesenaatteja kuten Granachilla, Dürerilla, Althoferilla, Hans Baldungilla ja nuoremmalla Holbeinilla.

- Ei ihminen kohtaloaan valitse se on päin vastoin,  ja minun kohtalokseni tuli Neitseyt Marian ja Kristuksen kuvaaminen, passion kuvittaminen, Grünewald sanoi. Auringonpimennyksen hetkellä Auschwitzin tiellä Grünewaldista tuli passion maalari.

Mestari Mathis kuoli lokakuun ensimmäisenä 1532. Oluttuvan isäntä, mittenbergiläisen katontekijä Gotthansin renki ja minä olimme viimeiset, jotka näimme hänet elossa, kirjailija kertoo.

"Se mitä menetetään on onnea ja mielenrauhaa, mutta se mikä jää ja pysyy on- tätä mitä on - Getsemanen yötä. Muuta ei ole olemassa. Passio on ja pysyy", Rintala tai Grünewald kirjoittaa.