Haiku 6.3.2017
käpytikka on
tutulla työpaikalla
kävynkolooja
Haiku 8.3.2017
Harmaana taivas
harmaana tehdas hönkii
savunharmaaseen
Kevään haikuja 20.3.2017
I
puro solisee
se virtaa taas vapaana
kevättä kohti
II
kaksi joutsenta
soutaa pitkin taivasta
ja trumpetit soi
Haiku 22.3.2017
pajut kissovat
lokkeja jään reunalla
palaverissa
Haiku 24.3.2017
joskus on tiukkaa
puran vanhoja sätkiä
tupakat loppu
Haiku 25.3.2017
räntäsateessa
harakkapari töissä:
rakennustyömaa
Aforismi 25.3.2017
Kun on vähään tyytyväinen
omistaa paljon.
Haiku 26.3.2017
palokärjellä
kaatuneessa koivussa
toukat mielessä
Runo 27.3.2017
Harakat aamutoimissaan, minä omissani.
Minun aamutoimeni ovat paljon vaatimattomammat:
käyn paskalla, pistän kahvin tulemaan
ja seuraan kuistilla tupakinmitan harakoiden puuhia.
Niillä on työn alla omakotitalo.
Haiku 28.3.2017
linnavuorella
kuuntelen hiirihaukkaa
aivan läheltä
Haikumittaan 29.3.2017
auringon valo
välähtää pilvenraosta
sammalet hehkuu
ryönin varrella
polku on iljanteella
ryönikin jäässä
sammalmetsässä
lumi on jo sulanut
pehmeä kävellä
ruokintapaikka
pidän siinä taukoa
tupakan mitan
kirjoitan runot
vaellukseni varrelta
kuusten katveessa
hankikannolla
etenen nopeasti
ylitän pellon
multapellolla
lenkkitossut savessa
tarvon eteenpäin
heinäniityllä
kulku on taas helpompaa
joki näyttää tien
runous ei ole
tekstin kirjoittamista
vaan etsimistä
Runo 31.3.2017
Auringon noustessa
mittaan varjoni pituutta.
Rautatiesillalta se piirtyy
koko jokilaakson ja metsien yli,
kunnes etäisyydessä
lopulta himmenee ja häviää.
Sen pituus muistuttaa elämän pituutta,
jos sitä ei mittaa ajalla,
vaan olemisella ja kokemisella.
Sen pituus vaihtelee ja on epämääräinen,
yhtä aikaa rajallinen ja ääretön.
Riippuen siitä, mistä elämää katsoo,
se yltää läheltä kauas,
silmänkantamattomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti