Olen aiemmin kirjoittanut blogitekstin Ikuinen karenssi. Sen lisäksi että olen keväästä 2006 lähtien ollut jatkuvassa karenssissa vuoden 2016 loppuun yli kymmenen vuoden ajan ja Kela määräsi minulle lisätuomioksi viiden kuukauden odotusajan karenssista poispääsemiseksi, koska olen ammattitaidoton työttömäksi pääsemiseen, te-keskuksen lausunnosta huolimatta, missä todettiin että työttömyydelleni ei ole estettä, koen olevani monella muullakin tavalla väliinputoaja.
Tämä elämä ei vain ole mennyt ihan niinkuin Strömsöössä. Koen olevani monessakin suhteessa ikuinen väliinputoaja. Jo ennen ensimmäistä lamaa toimittajan ja toimitusdsihteerin sekä toimituksen luottamusmiehen hommani syötiin alta kun SDP:n puoluehallitus eräänä kirkkaana yönä päätti yhdistää työpaikkani Pohjanmaan Kansan Demariin kolmikantaneuvotteluista piittaamatta. Seurauksena lakkautettiin ensin sanomalehti ja sittemmin kirjapaino ja henkilökunta lähti kilometritehtaalle.
Yritin Kemissä jatkaa freelancerina uraa aikana jolloin lama iski suomalaiseen yhteiskuntaan pankkien Ulf Sundqvistin johdolla sössittyä säästäjien rahat ja eläkevakuutuslaitosten hassattua eläketalletukset Lapin lomaosakkeisiin. Suomi siirtyi kipeästi markkinatalouteen ja lamaan joka itseni lisäksi vei monelta muulta suomalaiselta työn ja toimeentulon edellytykset, kaikkine seuranneine henkilökohtaisine katastrofeineen.
Ryhdyin kuvataiteilijaksi ja runoilijaksi aikana, jolloin kaikkien muiden kuin Juhani Palmun ja muutaman muun taulunmyynti loppui Suomessa kokonaan. Tuloa kummastakaan näistä kahdesta ammatistani en ole koskaan saanut, menoja kylläkin. Putosin hiirenloukkuun.
Loukku syveni kun tietämättömyyttäni ja hölmöyttäni jouduin keväällä 2006 tähän ikuiseen karenssiin, jota emme tuolloin tienneet ja ymmärtäneet ikuiseksi. No ikuisuus-käsitekin on suhteellinen, koska vuoden 1911 jälkeen epämääräisen mittaiseen karenssiin joutuneet armahdettiin 2014 alusta ja meidät 2006-2011 karenssiin joutuneet siirtymäajalla 2017 alusta. Tosin, ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaaa. Sillä vaikka TE-keskuksen lausunnon perusteella estettä työttömyydelleni ei ole, Kela veti hihasta siirtymäajan ja hylkäsi työttömyyskorvaushakemukseni. Minulla ei kuulemma ole ammatillista koulutusta työttömyyteen, vaikka sitten kun joskus tulen pääsemään eläkkeelle saan noin 750 euroa kuukaudessa työeläkettä yli 10 vuoden ammatilliselta työuraltani.
Viime syksynä kuvittelin tunnelin päässä näkyvän valoa. Kuvittelin pääseväni työttömäksi ja sitten persuministereiden Lindströmin ja Soinin lupaamalla pitkäaikaistyöttömien armahtamisella eläkkeelle 60 vuoden iässä. Mutta tämä uusi eläkesäädös koskeekin vain ennen 1.9.2016 60 vuotta täyttäneitä pitkäaikaistyöttömiä. Putosin taas väliin. Täytän 60 vuotta vasta marraskuussa 2017 ja joudun taas toistaiseksi karenssissa ja myöhemmin mahdollisesti työttömäksi pääsevänä (jos luoja suo) katselemaan sivusta miten korkealle eläkeikärimaani sillä välin hilataan ja pystynkö eläessäni kierähtämään sen yli.
Väliinputoajana olen nyt kelluvaa valuuttaa. Odotan että pääsisin edes karenssista pois. Työttömäksi pääseminen auttaisi minua henkilökohtaisesti saamaan pientä verollista ansiota 485 euron kuukausirahan ja vuokratuen lisäksi. Mutta Kelan armoton päätös merkitsee sitä, että edelleen toimentuloturvastani otetaan pois jokainen verollinen ja virallinen ansio noin 800 euroon asti eurolleen. Se ei kannusta minua toimimaan yhteiskunnassa eikä se hyödytä Suomessa ketään.
Eilen katselin A-talkissa Kela-keskustelua jossa Kelan pääjohtaja valehteli korvat heiluen tai siis tarkennettuna puhui muunneltua totuutta KELAn vuoden vaihteen sössimisistä ja suuresta Kela-uudistuksesta joka meni rähmälleen rapakkoon alusta pitäen. Onneksi Espoon sosiaalijohtajalla oli ohjelmassa asiaakin. toivottavasti Suomen hallitus lotkautti edes toista korvaansa hänen mielipiteilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti