haiku 9.2.2015
kuin kadonnut tyhjyyteen
pakkassumussa
Sulamisvedet
virtaavat jo puroina
suojapäivinä
virtaavat jo puroina
suojapäivinä
Tulin ajatuksiin.
Toisen ihmisen ajatuksiin.
Toisen ihmisen ajatuksiin.
Haiku 22.2.2015
Askel askeleelta
mieleen tulee sanoja
joskus runoja.
Runo 23.2.2015
Askel kerrallaan
mieleen tulee sanoja.
Vaelluksen mittaan
niistä kasvaa lauseita,
joskus runojakin.
Parhaimmillaan ne ovat kuin ilmestys:
en osaa selittää mistä ne tulevat
elämän matkan varrelta.
Runo 23.2.2015
Käveleminen on ajattelemista
ja meditaatiota.
Kun tulen kotiin
kirjoitan vain vihkooni
valmiin runon.
Runo 23.2.2015
Ohdakkeinen on runoilijan taival:
Eilenkin jokivarressa
ne tarttuivat olkalaukkuuni
ja takkini liepeisiin,
kun kuvasin koskentapaista sulaa,
jonka keskellä luminen karikivi
kasvatti yksinäistä pajua
kevättä haikaillen.
Haiku 22.2.2015
Mieli tekisi
en muista tavutusta
kirjoittaa haiku
Runo 23.2.2015
Minua ihmetellään
miten aikuinen mies kirjoittaa runoja
eikä juuri muuta teekään.
"Runoolu, sehän on valehtelemista",
sanoi poliisi Siriuksen vieraissa.
Tämä on sisäänrakennettu pakko,
joka tuli minuun vuonna 1974
eikä hellitä.
Runoni ovat kuin muukin puhe,
mutta yleensä siinä on vähemmän sanoja.
Iän myötä
taivas lähenee.
Iän myötä
taivas lähenee
ja maa.
Kuusten katveessa
syksyn ruoho vihertää
hanget haihtuvat
näinä suojapäivinä
odotan jo kevättä
syksyn ruoho vihertää
hanget haihtuvat
näinä suojapäivinä
odotan jo kevättä
Tuulen jälkiä
sulavaan lumihankeen
viskotut oksat
illan hämärä
joku lämmittää saunaa
kevään hajua
Eurooppa 2016
Europe, sinä olet nainen,
Zeus-nimisen härän selässä ratsastit Kreetalle,
sait hänelle kolme lasta,
voidaanko puhua Euroopan ryöstöstä?
Nyt pakolaiset kuka minkinlaisilla veneillä
purjehtivat Välimerellä sinne Kreetaan,
jota ei vielä ole ympäröity piikkilangoilla,
pienten lasten silmissä kauhu ja huuto
ja mereen hukkuvia ruumiita.
Eurooppa, 1993 Maastrichtin sopimus,
sinusta tehtiin sisämarkkina-alue,
talousunioni, yhteisen valuutan toimimaton idea,
äänestin vastaan. Väitin
ja väitän edelleen,
että Euroopan muureja sisältä purettaessa
ulkorajoille rakennetaan korkeampaa muuria
kolmannen maailman pakolaistulvaa ja köyhyyttä vastaan.
Nyt aitoja rakennetaan Euroopan sisälläkin pitkin Eurooppaa,
piikkilanka-aitojen takana turvapaikkaa haluavien
epätoivoisia kasvoja, lapsi joka ojentaa kättään
aidan läpi kohti Eurooppaa.
Eurooppa, sinun olisi pitänyt ymmärtää tämä
viimeistään kun Afrikan vallankumous alkoi
ja levisi Lähi-itään,
että nämä tulvat ennen pitää tulevat,
mutta Eurooppa nukkui omahyväisyyden vuosikymmenistä unta.
Europe, laitan sinuun toiveeni äitinä,
auta nämä lapset ja äidit Eurooppaan.
Ojenna kätesi Välimeren yli ja saata ihmiset turvaan
pakolaisleireiltä, tänne maanosaan
joka ei ole koskaan ollut köyhä,
niin että rajoilta tarvitsisi käännyttää ketään
matkalla turvaan ja parempaan huomiseen.
Europe, minä rukoilen sinua,
tee nyt vihdoinkin jotain,
vaikka monella tavalla kaiken tapahtuneen jälkeen
suurin osa on jo liian myöhäistä.
Eurooppa, hukkuneiden lasten hätähuudot;
eikö ole jo aika, että kuulisit ne
ja kuuntelisit tarkoin, ihmisyyden nimissä!
Kolme haikua 17.2.2016
I
lumikon jäljet
yöllä lumeen piirtyneet
jokirannassa
II
aurinko paistaa
linnut laulavat kevättä
kuusen oksilla
III
nuokkuva lumi
vanhan riihen katolla
vihjaa keväästä
Haiku 20.2.2016
viiltävä viima
silmistä valuu vettä
jäätyy poskille
Haiku ja yks vanhempi 23.2.2016
I
lumisateessa
illan hämärtymössä
häämöttää koti
II
suojakelillä
pyrstötiaisparvi
vaeltelemassa
Yöhaiku 23.2.2016
täysikuu jälleen
iskee silmänurkkaani
verhon lävitse
haiku 25.2.2016
kuuntelen kevään
yön jäljiltä katselen
lumi paljastaa
Haikuja viime päiviltä 28.2.2016
I
talon pihassa
lippu puolitangossa
roikkuu apeana
II
lumet nuokkuvat
vanhan riihen katolla
seinätkin vinot
III
kirkonkoskessa
ahtojäät törröttävät
kuin ladon päädyt
Haiku 29.2.2016
tähtikirkas yö
puolikuu matalalla
melkein selällään
Haikuversioita 29.2.2016
I
haavoittuneet puut
auringon laskiessa
vuotavat verta
II
metsänrajassa
aurinko haavoittunut
koivukeihäistä
III
haavaisina puut
oranssissa valossa
hangella verta
IV
illankoitossa
laskeutuu horisonttiin
kylmä aurinko
V
metsänreunassa
verestävät puunrungot
aurinko laskee
VI
talviaurinko
verestäväsilmäinen
sulkee luomensa
VII
pikkupakkasta
auringonlaskun hetki
lumenpunaista
VIII
puiden grafiikka
haavoittunut aurinko
kuivaneulassa
IX
lehtipuu piirtää
taivaanrajaan auringon
veriset kasvot
X
aurinko laskee
keskelle lakeutta
karkauspäivänä
Runo runosta 29.2.2016
runo on ajatus
joka ensin käännetään ylösalaisin
ja sitten takaisin paikalleen
sanoi runouden opettajani
siis kuin siinä pienessä lasipallossa
jolla lapsena leikin
käännetään ensin pallo väärinpäin
ja sitten takaisin
ja kuvusta sataa lunta kylän ylle
ja hiutaleet tippuvat uudelleen alas
mutta eivät koskaan samaan paikkaan
koska käännöstyössä
on syntynyt uusi ajatus
satoja uusia ajatuksia
joista yksi on niin hyvä
että siitä syntyy ehkä runo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti