Etten viimeksi olisi pitkästyttänyt
lukijoitani jätin kertomatta suomalais-ugrilaisten kansojen
nykyisestä ahdistuneesta tilanteesta Putinin Venäjällä. Kaikkihan
tiedämme että 50 000 suomesta pakolla venäjälle siirrettyä
inkeriläistä tapettiin tai siirrettiin maan ääriin
rangaistusleirille. Tai miten 1917 vallankumouksen jälkeen
suomalaisille kommunisteille, karjalaisille tai petsamolaisille kävi.
Mutta nykytilanteesta, siteeraan
osittain Ville Ropposta, omin sanoin: Muutama vuosi sitten vaikutti
siltä että suomalais-ugrilainen kulttuuri oli hitaasti nousemassa
Venäjällä. Esimerkkinä ovat Aleksei Fedortśenkon elokuvat
Hiljaiset sielut ja Niittymarien taivaalliset vaimot jotka ammentavat
aiheitaan suomalaisugrilaisten kansojen historiasta ja mytologiasta.
Krimin miehityksen jälkilöylyissä
suomalaisugrilaisuutta ja erityisesti etnofuturismia on kuitenkin
ryhdytty pitämään separatistisena liikkeenä ja sen yhteistyötä
sukulaiskansojen Suomen ja Viron kanssa ei ole pidetty suotavana.
Venäjän suomalais-ugrilaistren kansojen kansallisten johtajien
väitetään tavoittelevan itsenäisyyttä ja jopa jonkinasteista
utopistista valtiota Suomesta Siperiaan.
Suomessa tällaisia mielipiteitä
voidaan helposti tulkita ironisiksi. Esimerkiksi Udmurtiassa asia on
toisin. Nykyään Venäjällä ulkomailta rahaa saavien järjestöjen
on rekisteröidyttävä ”ulkomaisiksi agenteiksi”. Ei siis ole
leikin asia jos Venäjällä joutuu leimatuksi vaaralliseksi
separatiksi tai Venäjän yhtenäisyyden horjuttajaksi.
Äskettäin Leningradin alueen
kuvernööri mainitsi inkeriläiset järjestöt ja inkeroiset uhkana
Venäjän eheydelle ja vertasi tilannetta Ukrainaan.
Uskaltaako tällaisessa tilanteessa
esimerkiksi Suomi-Venäjä seura antaa kulttuuriapua tai lisätä
kulttuurivaihtoa sukulaiskansojemme kanssa Venäjällä. He huutavat
nyt apua mm Suomesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti