sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Perhoskammo ja iso perhonen

Lähistöllä asuvalla ystävälläni on perhoskammo. Perhoskammo saattaa ensi kuulemalta naurattaa, mutta se on ihan oikea fobia, jolla on tieteellinen nimikin: lepidopterophobia eli suomeksi perhoskammo. Sen oireisiin kuuluu että varsinkin suuret perhoset pelottavat.
 
Ystäväni soitti minulle eilen hädissään: "Voitko tulla pelastamaan, keittiössäni on ISO perhonen. Minä pelkään kuollakseni hämähäkkejä ja perhosia." Lupasin lähteä apuun heti, en nauranut. Jossain alitajuntani hämärissä komeroissa piili mielikuva että perhoskammo on todellinen fobia siinä missä itseäni ahdistava korkean paikan kammokin, joka saa jalkani vapisemaan jo noustesssani tuolille seisomaan.
 
Otin keittiön kaapista litran pakasterasian kansineen, vedin kumisaappaat jalkaan ja riensin apuun. Kysyin missä päin hirviö oleskeli, kun paniikissa oleva ystäväni tärisi olohuoneessa. Hän sanoi että näki sen lähellä kattoa jääkaapin yläosassa. 
 
Löysin syyllisen. Korkean paikan kammostani huolimatta kiipesin keittiötuolille, otin perhosen pakasterasiaan ja ujutin kannen päälle, ja vein ötökän ulos kuistin portaalle. 
 
Olin arvaillut mielessäni matkan varrella mikä iso perhonen kyseessä oli ja arvaillut lähinnä neito- tai amiraaliperhosta. Tämä oli kyllä iso, yhtä iso kuin edellämainitut, mutta tuollaista perhosta en ole koskaan ennen nähnyt. Päätin yrittää ottaa kännykälläni siitä valokuvan samalla kun avasin varovasti kannen. Oletin perhosen lehahtavan välittömästi vapauteen.
 
Mutta ei, perhonen ei hievahtanut pakasterasian pohjalta minnekään. Otin hätäisesti pari huonoa kuvaa, joista on vaikea selvittää lajia kun siivet olivat supussa ja perhoskirjoissa perhosten siivet ovat aina viuhkoiksi levitetyt. Ulkomuodon perusteella arvailin kiitäjää tai kehrääjää.
 
Jätin kannen auki perhosen lentää vapauteen ja kiirehdin rauhoittamaan ystävääni. Rupattelimme siinä tunnin verran ja minä lähdin kuistille tupakalle. Vilkaisin ohimennen säilykepurkin pohjalle ja perhonen kökötti edelleen purkin pohjalla samassa asennossa. 
 
Olisin halunnut kuvan sen siivistä ja sain idean. Otan sen kotiperhosekseni siksi aikaa että se lennähtäisi vaikka olohuoneeni ikkunaan ja saisin kuvan perhosesta koko komeudessaan.
 
Näin toimin. Vein perhosen kotiini, asetin purkin ikkunalaudalle ja aina välillä kävin tarkistamassa tilannetta. “Kiitäjäksi” kyseessä oli kyllä harvinaisen flegmaattinen yksilö. 
 
Toin perhosen kotiin iltapäivällä. Iltaan mennessä se oli jossain vaiheessa kiivennyt pakasterasian yläreunalle ja aamulla näin sen siirtynen purkin toiseen kulmaan. Siinä se nyt kököttää ja mököttää edelleen. 
 
Onko tämä kiitäjille luonteenomaista käyttäytymistä, vai onko perhoseni jotenkin sairas, pohdin. Päätin ryhtyä ruokkimaan ja elvyttämään perhosta vireämpään kuntoon. Kuumensin mikrossa tilkan vettä ja sekoitin siihen niin paljon sokeria kuin veteen nyt yleensä saa sekoitettua, sokerilientä. Kaadoin liemen kivennäisvesipullon korkille jäähtymään. 
 
Kun liemi oli jäähtynyt vein korkin varovasti pakastepurkille ja pudotin sen keskelle rasian pohjaa. Onnistuin pudotuksessa niin hyvin että korkki jäi pohjalle aiottuun asentoon, liemi pysyi korkissa. 
 
Nyt olen taas odotellut. Mutta sokeriliemen hajukaan ei saa perhosta aktivoitumaan. Onko kenelläkään reseptiä siitä mitä voisin tehdä. Ajattelin jo kesyttää perhosen kotiperhosekseni jota lennättäisin sitten pihalla ohuen langan varassa kuin leijaa. Mutta ei noin kesyä perhosta voi kesyttää.
 
Ja osaako joku arvata mikä tuo perhonen voisi olla. Sen siivet ruumista vasten ovat yhtä suipot kuin vartalo. Pää on keltaoransssi paksuhko samoin kuin tumma vartalo. Siivet ovat harmaanruskeat, olen erottavinani niissä pari pienehköä silmätäplää. Kyljissä tai supistettujen siipien laidassa on leveä valkoinen raita. Se on heikosti karvainen, mielestäni kuitenkin kaljumpi uin kehrääjä. Minusta se muistuttaa hiukan mäntykiitäjää, mutta en tiedä miltä mäntykiitäjä näyttää siivet supussa sivukuvassa, tai olisiko jokin muu kiitäjä?
 
Ja ennen kaikkea. Mitenkähän minun tässä uudessa kotieläinhommissani lopulta käy? Täällä on hallaa ollut jo monena yönä peräkkäin. myöhäissyksy ja talvi lähestyy, en raaskisi sitä uloskaan lähettää kuolemaan. Neuvokaa nyt joku hyvät kaverit miten saan perhoseni elpymään, miten saan houkuteltua sen syömään ja mitä tuollainen perhonen mieluiten syö?

7 kommenttia:

  1. Hmm, oletko koittanut tarjota sille aamu kahvit? Tai jos se on yö perhonen, niin koittaisin ehkä ennemmin juottaa ilta kahvit. Sehän voi myös olla depressioon sairastunut yksilö, mutta en lähtisi ehkä kuitenkaan heti mieliala lääkitys -linjalle. Ensinnäkin voi olla vaikeaa löytää sopivaa annostusta, potilaan pienen koon takia. Toisekseen, ennen lääkityksen harkitsemista olisi syytä aloittaa ensin psykoterapia, jotta depression syyt aukeisivat ja täten oireet voisivat helpottaa ilman lääkitystäkin.

    Osana psykoterapiaa voisi kokeilla jotain toiminnallista kuntoutus muotoa. Jotain mielekästä. Ehkäpä pienen kiitoradan rakentaminen voisi olla yksi mahdollisuus? Mutta kannattaa muistaa myös laskeutumis valot, mikäli potilaan toiminnallinen ajanjakso ajoittuu yöaikaan. Koska ehdottoman tärkeää potilaan toipumisen kannalta on, että potilas saa vahvoja onnistumisen tunteita ja kokee olevansa täysin turvassa, tämä täytyy ottaa huomioon kiitoradan turva toimenpiteitä suunnitellessa. Myös turva välineet on syytä ottaa huomioon, kuten esim. pieni kypärä voisi olla aiheellinen hankinta. En tiedä löytyykö vielä perhosiin erikoistunutta lemmikki tavara liikettä, mutta kenties lelu osastoilta saattaisi löytyä sopivia varusteita.

    En tiedä onko ohjeistani apua juuri sinun kiitäjällesi, mutta toivottavasti löydät hänelle jostain oikeanlaista apua ja hoitoa. Älä jää yksin asian kanssa, vaan tarvittaessa soita psykiatrian ammattilaiselle, joka osaa varmasti neuvoa tilanteessa. Myös monenlaisia vertaistuki ryhmiä löytyy, niin läheisille kun potilaallekkin.

    Voimia ja jaksamisia teille molemmille!

    -Lumi-

    VastaaPoista
  2. Jäin miettimään kiitäjäsi tilannetta, koska jostain syystä aihe tuntuu hyvin kovin läheiseltä minulle juuri nyt. Tulin ajatelleeksi, että kenties kiitäjäsi käytös johtuu tapahtumista ennen pelastus operaatiotasi? Kerroit hänen olleen katon rajassa sinun tullessa paikalle, joten todennäköisesti hän oli lennellyt vielä ennen perhos fobiaisen ihmisen kohtaamista. Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän perhos fobiasta kärsivä ihminen saattaa reagoida perhosen kohtaamiseen hyvinkin vahvasti ja irrationaalisesti. Se on saattanut olla hyvin traumaattinen kokemus myös fobian kohteelle. Tämän hetkinen käytös saattaa siis johtua posttraumaattisesta stressihäiriöstä, joka on seurausta tuon tilanteen aiheuttamasta traumasta. Lähtisin siis psykoterapiassa avaamaan ja käymään läpi juuri tuota tilannetta ja siinä koettuja tunteita. Itsetunto tehtävien teko olisi varmasti myös hyödyllistä, jotta kiitäjäsi alkaisi ymmärtää ettei fobiasta kärsivän käytös johdu suoranaisesti hänestä, eikä täten tarkoita että juuri hänessä olisi yksilönä jotain vikaa. Fobian kohde on aina syytön vastaaviin tilanteisiin, mutta usein joutuu kuitenkin kärsimään syyllisyyden ja huonouden tunteista jälkikäteen. Heidän asemaansa tulisi kiinnittää enemmän huomiota, koska he jäävät yleensä yksin traumansa kanssa, kaiken huomion keskittyessa fobiasta kärsivän auttamiseen.

    -Lumi-

    VastaaPoista
  3. Kiitos ohjeista Lumi, vähän epäselväksi jäi kumman pitää mennä psykiatrille, minun vai kiitäjän, mutta nyt se nukahti kokonaan. Päätti kai jäädä asuntooni talvehtimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajattelinkin että apua saattanee olla hyvä pyytää kenties molemmille.... :)

      Poista
    2. Niin, ajattelinkin että apua saattanee olla hyvä pyytää kenties molemmille.... :)

      Poista
  4. Väärässä ja vihamielisessä ympäristössä perhonen on voinut kokea traumaa aiheuttavia kokemuksia, ja nyt päästyään turvaan perhosesi ottaa terveellisesti ihan vaan iisisti? Missä trauma-perhoset talvehtivat? Jonkun perhosia popsivan perhossyöjälinnun mahassako? Pitäähän heidänkin saada virkistystä lentelyidensä lomassa. ? Kimurantti juttu. Soita Soinille, hänhän on erilaisten liikkeiden kanssa muutenkin ulkopuolinen ja siis luotettava tuki vainotulle perhosellekin?

    VastaaPoista