tiistai 2. elokuuta 2016

Heinäkuun runot

runo 4.7.2016

ajatusten virrassa 
tekstini katoaa nopeammin 
kuin ehdin vaihtaa aluspaitaa 
neljäkymmentä vuotta sitten 
olisin ollut ajan hermolla


Haiku 11.7.2016

iltatunnelma
ruohonleikkurin ääni
nirhaa sen poikki


runo 16.7.2016

Tiedän että edessä on uneton yö,
mietin kaikenlaista, en kykene mihinkään,
kärvistelen.
Milloin minusta tuli tämä ruumis,
en ota enää kantaa maailman tapahtumiseen
enkä ymmärrä mitään siitä.
Aamuisin katselen seiniä,
jotka kaatuvat päälleni
joka helkkarin aamu.
Ja samaan aikaan tajuan,
että tämä on huonoin runo,
minkä koskaan olen kirjoittanut,
koska tästä puuttuu toivo,
joka vielä hiljaa syvällä sisimmässä
kylkiluita koputtelee.



Runo 20.7.2016

täysikuu kurkistaa
ohuen verhon läpi ikkunasta
suoraan työpöydälleni.



Runo 21.7.2016

Kävelin valtatien vartta kylälle.
Istuin jokivarressa.
Kuljin nevapolkua pitkin kotiin.

 
Haiku 22.7.2016

jokirannassa
tuuli heiluttaa heinää
tat tvam asi


Vaelluskirjaa 25.7.2016

Kävelin kylille.
Ajattelin hoitaa sosiaalisia asioita,
mutta toimisto on kiinni elokuun puoliväliin.
Menin uimarannalle.
Vanheneva mies ja nainen uivat vesikivelle.
Seisoivat pitkään siellä ja suutelivat.
Pikkupojat etsivät vedestä kiviä karimerkiksi.
Mopopojat kävivät ja lähtivät pois.
Poltin toisen sätkän.
Nainen kävi uimassa joella valasta,
puki mekon päälleen ja otti kätevästi uimapuvun pois.
Pyöräili kotiin ilman alushousuja.
Kävelin kotia kohti.
Näin jonkin ruosteperhosen joka oli törmännyt autoon
lähes tajuttomana hyppi siinä.
Helteinen päivä,
istuin puun varjoon.
Pikkutyttö etsimässä pokemoneja postilaatikoltani.
Tulin sisälle asuntooni.
Täällä ei enää tänään tapahdu mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti