lauantai 2. tammikuuta 2016

joulukuun runot



Haikuilua 25.-27.12.

joulupäivän yö
täysikuun valaisema
paljas lakeus

aamuyöllä kuu
hehkuu pilvien läpi
sataa, myrskyää

tapaninpäivä
pellot lumettomina
viiltävä tuuli

on pakastanut
tuuli viskoo rakeita
kohmeiseen maahan

hyytävä tuuli
iskee veitsiä naamaan
paluumatkalla

urpiaisparvi
lentää jokivartta
talvipäivänä

kohmettuneena
kasvot tunnottomina
asunnon suojaan

täysikuu nousee
tähdenreikien joukkoon
iltataivaalle

23.12

 

Sjöberginpuistossa
joki on jäätön,
maa sula ja märkä,
puut pisaroivat.

Istun tulvaveden mukana
puistoon ajelehtineella laituripenkillä;
horisontissa kajastaa
lyhyen päivän valo.

Vastarannalla pitkä horsma,
auringon kultaamana
jo hieman langenneena talven odotuksessa.

Luonto vaikenee,
etäämpää kuuluvat
maalaiskaupungin äänet:
joku on käynyt traktorilla kaupassa.

Jatkan jokivarteen, rannassa
vesi syö hitaasti
satavuotisten kuusten juuria,
kuuset kenottavat vettä kohti
pitäen vielä toistaiseksi
juurillaan kiinni penkereestä,
jota aika ja vesi syövät.

Runoon ui saukko samasta paikasta
muutama vuosi sitten,
se nousee maihin ja juoksee
pitkin runoa ja rantatöyrästä.

Fresbee-kentällä ei ole ihmisiä,
vain vanhat omenapuut
lehtensä menettäneinä, paljaina,
ja kentänreunapensaikosta
kuuluu talvehtivan mustarastaan varoitus,
kun ilta alkaa jo hämärtyä.

Parvi punatulkkuja lentää yösijoilleejn
suoraan pääni yli.


Kuljen kaupungin läpi kirjastoa kohti.
Kahden vanhan lehtipuun latvukset
ovat yhtä pulinaa,
suuri taviokuurnaparvi tuo terveisiä pohjoisesta.

Ilta on jo pimentynyt,
kun tulen hautausmaalle,
jota joulukynttilät valaisevat.

Pysähdyn haudalle,
jonka hautakiven olen suunnitellut,
kiviveistämö sen veisti,
siellä maan alla arkussa lepää isäni.
Sytytän oman kynttiläni
hänen muistokseen.

Hautausmaan laidalla
jokirannassa poltan tupakan.
Yritän kuvata täysikuuta
ja sen heijastusta vedestä.
Mietiskelen kaikenlaista vaikeaa
kuten elämää.

Otan viinipullosta ryypyn
ennen kuin jatkan
takaisin sinne mistä lähdinkin.


Runo eilisestä 23.12.2015

Vuoden lyhyin päivä meni niin nopeasti ohi
etten ehtinyt kirjoittaa mitään


Haiku 20.12.2015

joki on sula
aurinko matalalta
valaisee pilvet



liian lyhyt haiku 19.12.2015

kaatosade
ei ainakaan lunta
viikko jouluun


Haiku II 14.12.2015

vihdoin pakkasta
yötaivaalla liekehtii
vihreää tulta


Haiku 14.12.2015

tähdenlentoyö
ketunhäntä taivaalla
iskee kipinää




haiku 5.12.2015

lumi näyttäytyi
ja katosi jälleen pois
tiet iljanteella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti