maanantai 14. syyskuuta 2015

muu maa multiaa 5.-15.8.2015 - kahdeksas lokikirja

unohdin että tein rantaan vedenalaisen spiraalin
            
Perjantai 14.8.

Uskokaa tai älkää, aamulla heräsin.

Menin rantametsään istumapaikalleni. Aloin ihmetellä kun rannalla joku kahlaili vedessä ja istutti puunrunkoja veteen. Se oli Outi. Oli pakko mennä lähemmäs katsomaan. Hän hakkasi rautakangella reikiä järvenpohjaan saadakseen rankapuut pysymään pystyssä ja suunnitteli aina välillä. Mieleen tuli jo asterixin lause että "hulluja nuo taiteilijat".

Sitten huomasin että hänellä oli rannassa kymmeniä metrejä kankaita. Hän sai seipäät istutettua järveen ja tuli rantaan. Tuuli melko vinhasti ja mietimme pysyvätkö seipäät pystyssä kun tuuli puhalsi purjekankaisiin. Eivät ne pysyneet, onneksi Marika ja Helena tulivat avuksi. Laiskahkona runoilijana seurasin sivusta enkä koskenut varpaallanikaan veteen. 

Saivat he kankaat lopulta pystyyn (vaikka ne lauantaiaamuna piti pystyttää uudestaan). Outi oli kahlannut vedessä kaikkiaan pari tuntia ja mietin että helpompi olisi olla Jouko Turkan poikana pakastimessakin kuin ympäristötaiteilijana Multialla.

Kun naisihmiset olivat saaneet työnsä tehtyä ja istuneet rantaan levähtämään, mieleni teki uimaan. Minulla oli ainoana koko porukasta ollut uimahousut mukana yömajassa, mutta tasapuolisuuden vuoksi en viitsinyt hakea niitä. Menin nakuna ja uin parikymmentä metriä suuntaan ja takaisin. Kun nousin ylös uimasta kävelläkseni rantaa kohti huomasin, että koko ranta oli tyhjentynyt autioksi.

Pukeuduin, poltin pari tupakkaa ja menin Nahkurin talon pihasta hakemaan haravaa sekä jätesäkkiä. Palasin takaisin rantametsään ja rannalle. Haravoin sulkaympyrän. Kävin noukkimassa jätesäkkiin edellisenä päivänä keräämäni havunneulaset ja kilon käpyjä.

Menin Nahkurin talon pihaan. Siitä olin edellisenä päivänä katsonut pienen nuotiopaikan, jossa oli kai harjoiteltu maalauskankaiden polttamista. Siinä oli yksi hiiltynyt puu jonka pystytin ja tein ympärille spiraalin havunneulasista. Edellisenä päisänä paikalla oli käynyt joel joka oli vuollut siellä puulintuja, "puulintujen vuolija". Keräsin lastut ja tein niistä havunneulasspiraalin sisään toisen spiraalin.

Olin myös löytänyt edellisenä päivänä Korsun talon pihasta olkikompostin. Hain säkillisen olkia. Tein toisen ympäristöteoksen, olkiympyrän niin että se oli linjassa minun spiraalini ja Aino Jn Mandalan kanssa. Toin siihen rannalta palaneen hiilen pystyyn. Kokki Aino oli löytänyt ihmisen kaulanikaman kaltaisen luun hautausmaan kaatopaikalta, laitoin sen hiilifalloksen kaulaan.

Joku taiteilijakolleega alkoi ihmetellä että "ai, sinäkin teet vihdoin töitä, aluksi luulimme, että olet joku paikallinen spurgu joka pörrää täällä muuten vain." "Pakko alkaa pikkuhiljaa tehdä, eikös huomena ole näyttelyn avajaiset?"

No niin, tein ne duunit. Lisäksi olin hautausmaan kaatopaikalta löytänyt ruukusta irrotettuja kuihtuneita kanervia juurimultapaakkuineen. Istutin ne pihaan kannon päähän. Taisin puuhata taideteoshommieni kanssa yöhön asti koska en siltä illalta muista muuta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti