keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Vaelluskirjaa - Runovaellus Kaukolanrantaan 29.7.2014




Sisällä oli tukalaa
ulkonakin oli tukalaa
helle vain jatkui
päätin lähteä uimarannalle
reppuun uimahousut ja pyyhe
kassiin gary snyderin erämaan opetus
uimarannalla oli ainoa paikka
olla katveessa
pyöräilin sinne kaupan kautta
perunapellot kasvoivat perunanvartta
ohrapellot heilimöivät
tulin kylälle
vein kauppaan tyhjät
ostin kivennäisvesipullon ja filttereitä

Tulin Kaukolanrantaan
vanhan koivun alla tanssi
pieniä hyttysenkaltaisia hyönteisiä
omaa tanssiaan äänettömästi ylös ja alas
valtavassa parvessa niitä oli miljoona
polkupyöräpaikka oli vapaa
ja poppelipensaiden varjo johon asetuin
levitin pyyhkeeni istuin siihen
uimahoususilleni
tuuli vähän ja oli sopivan vilpoista
katselin rannan osmankäämejä
jotka kasvattivat mustia patukoita
ja viuhkamaisia miekkalehtiä
ryteikkönä matalassa rantavedessä
ruohonleikkurin ääni naapuritontilla
ärsytti korvaa

Kauempana istui nainen
lukemassa naistenlehteä
minä otin esiin erämaan opetuksen
ja tupakat ja kivennäisvesipullon
ja ryhdyin lukemaan snyderia
varjossa oli vilpoisaa
kun tuulikin sopivasti
luin tero tähtisen esipuhetta
enkä ollut kaikista asioista samaa mieltä
beat-kirjallisuuden thoreau on klisee
luin hitaasti polttelin sätkiä
katselin kaikkea välillä
vedessä polski parvi lapsia
naista kiinnosti naistenlehti kovasti
kaksi kyyhkystä lensi yli
aikovatkohan ne munia
vielä uudestaan

Kun lapset ja äiti lähtivät
menin itsekin uimaan
vesi niin lämmintä että tarkenin
vain parikymmentä vetoa alavirtaan
ja takaisin
joki tässä paikassa on kaunis
hiekkapohjassa isoja eläviä simpukoita
ne ovat paljon ihmiskuntaa vanhempia
lajina ja elävät pitkään
raakut 200-vuotiaiksi
ovat melkein kadonneet ihmisen hävittäminä
jokisimpukatkin tanssivat vedessä
omaa hidasta tanssiaan
uivat välillä koteloaan aukoen
luonnon luonnollinen tanssi kaikessa

Tulen takaisin rantaan
siirrän pyyhkeeni ja tavarani auringon puolelle
ja istun selin aurinkoon
joka kääntyy ja laskee hitaasti
puiden latvoja kohti
jatkan lukemista
ja tuskastuttavan esipuheen pääsen esseeseen
joka on ylistyslaulu luonnolle, erämaalle,
villille ja vapaalle,
intiaaniheimoille, hirvipoluille
ja alkuperäiselle ihmiselle
joka ei ole kadottanut yhteyttä luontoon

Puiden varjot pitenevät joen yli
ja tulevat lopulta pyyhkeelleni
rantaan tulee moottoripyörällä
ja kahdella mopoautolla joukko nuoria
ne jättävät toisesta autosta ikkunan auki
ja teknon soimaan, korviin kuuluu
vain basson jumputus
neitonen menee uimaan
pojat seuraavat katseella rannalta
ja minäkin seuraan
en kestä musiikkia enkä ruohonleikkuria
joka ei tunnu lopettavan koskaan
pakkaan tavarani ja teen lähtöä
neitonen on tullut auton taakse vaihtamaan uimapukua
kun tulen polkupyörälle ja käännän sen
en malta olla vilkaisematta vähän
nuori nainen on riisunut yläosan
näen hänen rintansa sivulta
rinnan kaari on kaunis vielä

Pyöräilen kotiinpäin
kerään pari tyhjää tölkkiä matkalta
tämä lakeus kodin ja kylän välillä
liisn tuttu niin moneen kertaan kuljettu
mutta etäällä taivaalla ihailen
kilometrin korkuista cumulus pilveä
joka saa uuden muodon joka hetki
poljen pilveä kohti
mutta se on hyvin kaukana
tulen postilaatikolle ja kotiin
istun tietokoneen ääreen pohtimaan tätä kaikkea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti