Seinäjoen taidelainaamon juhlakekkereillä

Seinäjoen Taiteilijaseuran taidelainaamotoiminta vietti 10-vuotisjuhliaan prameasti tänään Taidehallissa osana Seinäjoki Art&Design viikon tapahtumia. Taidelainaamon ripustus oli uusittu kokonaan, vanhat työt oli heitetty huitsiin ja putkirikon takia itsekin vasta viime hetkellä ehdin ripustaa uudet työt ”juhlanäyttelyyn”. Seinäjoen Taiteilijaseura on ammattimaisesti taidetta tekevien taiteilijoiden yhdistys (rahaahan tästä hommasta ei saa kun tauluja ei nykyään osta pirukaan ja henkilökohtaisesti olen ollut apurahapaitsiossa vuodesta 2001 lähtien, jolloin paluumuutin Pohjanmaalle).

Taidelainaamon uuden näyttelykattauksen ohella Taidehallissa on mahdollista tutustua vielä tämän kuun ajan Lehtimäen pellepelottoman Antti Maasalon vaikuttavaan tuotannon läpileikkaukseen hänen kineettisestä kaudestaan vuodesta 1968 lähtien. Kahdesti olen näyttelyn käynyt katsomassa monien muiden puuhieni ohessa. Molemmilla kerroilla olen viipynyt näyttelysaleissa pitkään ja ajatellut että täällä voisi viettää vaikka kokonaisen ihmiselämän ja koko ajan kineettiset omissa rytmeissään toimivat installaatiot, valoveistokset ja muut teokset tarjoaisivat uutta nähtävää. Olen katsellut, ihmetellyt, katsellut ja välillä istunut tuoliin taas ihmettelemään.

Maasalon näyttely on vaikuttavinta mitä Taidehallissa olen nähnyt aikoihin ehkä Matti Kujasalon muutaman vuoden takaisen näyttelyn jälkeen ja näin äkkiseltään ajatellen vieläkin vaikuttavampi kuin Kujasalo, siitäkin huolimatta että Kujasalon avajaisten jälkeen pääsin istumaan hänen kanssaan baarissa kaljallakin, vierailevan taiteilijan tai vuokraisännän piikkiin. Mutta Maasalostahan olen kirjoittanut erikseen jo blogissanikin.

Joka tapauksessa Taidehallissa voi nyt lyödä kuusi kärpästä yhdellä iskulla. Maasalon näyttelyn lisäksi pienellä puolella on avattu Hannele ja Ossi Rajalan näyttely Pohjoista leveyttä, itäistä pituutta. Se kiinnostaa minua suuresti pelkästään nimensä puolesta, kun itse olen järjestänyt kymmenen ALUE-näyttelyä joiden lähtökohtana ovat paikat ja niiden koordinaatit, samoin kuin Rajakivet kirjassakin. Taidelainaamon näyttelyripustus on siis uusittu. Seinäjoki Art&Design-viikon puitteissa Taiteilijaseura on pystyttänyt taidebasaarin. Kuukauden taiteilijana oleva kuvanveistäjä Tiina Laasonen esittelee sunnuntaina teoksiaan taidelainaamon tiloissa. Ja lisäksi ainoana taidemuseomaisena pysyvänä näyttelynä Seinäjoen Taidehallissa on esillä Taiteilijaseuran pysyvä kokoelma.

II

Siis päivän tapahtumaan, johon tulen tietenkin myöhässä. Olemme kuitenkin jo edellisenä päivänä vuokraisäntä Tannisen kanssa koonneet paikalle myyntipöytää ja viime tingassa päivemmällä kävin lisäämässä kaksi tussimaalausta taidelainaamoon. Myyntipöydässä on esillä talomme kustantamon Non Art Booksin kaunokirjallista tuotantoa – Tanninen: Korpus (2005), Ariel (2007) ja Paluu (2010), Nevaranta: Joet palaavat lähteilleen (2005), Rajakivet (2008) ja Juha Saari: Täydellisyyden mittakaavoja (2007), Tuuli Tuikan Banjokärmestä meillä ei enää ole myyntiin, sitä pitää kysyä häneltä itseltään tai kirjastosta – ja Juha Ilvaksen ja Tellervo Lahden kirja ”Seppo-Juhannus Tanninen/Maalattu maailma-Painted World”. Lisäksi Tannisen vanhoja pienehköjä teoksia sekä omia uudempia akvarellejani ja uunituore taidekorttisarja.

Aluksi juomme kuitenkin kahvia ja syömme taideyhdistyksen puheenjohtajan Heikki Mäki-Tuurin torttua. Lasken että kahdessa pöydässä ja parilla irrallisella tuolilla istuu yhteensä 13 ihmistä. Suurin osa on Taiteilijaseuran taiteilijoita, joiden teoksia lainaamon juhlanäyttelyssä on esillä. Henkilökuntaa on yksi. Loput ovat kaiketi taidelainailijoita tai vahingossa paikalle saapuneita. Olen epämääräisesti pettynyt runsaasti markinoidun kulttuuriviikon väkimäärään tapahtumassa.

Mutta kuten seinäjokelaiset taiteilijat hyvin tietävät, pääsääntöisesti kukaan seinäjokinen kadunmies ei tiedä missä Seinäjoen Taidehalli edes on ja vahingossakaan sinne ei helpolla eksy, kun se sijaitseee ikkunattomassa kellarissa. Ajatus Taidehallin muuttamisesta Taidekeskukseksi avaakin hieman valonkajoa Seinäjoen ummehtuneeseen taideilmapiirin omassa bunkkerissaan. Yläkertakin saataisiin taidenäyttelykäyttöön, jolloin Taidekeskukseen voisi osata muutenkin kuin yhden talon katolla sijaitsevan Maasalon veistoksen opastamana.

III

Taideyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Mäki-Tuuri ottaa ohjat käsiinsä ja kahvittelun jälkeen pääsemme itse asiaan. Mäki-Tuuri esittelee kokoelman ja sen tekijät. Seinäjoen Taiteilijaseurassa on jäseniä 28 mutta vain hieman toistakymmentä on jaksanut liikahtaa uuninpankolta tuodakseen teoksia juhlaripustukseen. Seppo J. Tanninen esittelee hauskasti viereisen Pohjalaisen Taiteiljaliiton kokoelman syntyvaiheita ja sen taiteilijoita. Kokoelmahan on edesmenneen Oiva Polarin keruutyön ansiota vaikka myöhemmin kokoelmaa on laajennettu liiton taiteilijoiden teoslahjoituksella ja deponoinneilla. Onhan siellä yksi minunkin akvarellini sarjasta Kolme Sulotarta. 

Sitten suoritetaan arvontaa taidelainaajien kesken. Minä istun myyntipöydän takana ja haen lisää kahvia. Vieressä istuu samassa kahvinjuontipuuhassa taidegraafikko Riitta Ylinen myyntipöydässään.

Mielenkiintoisena kokeiluna paikalle on kutsuttu taideraati johon on valittu Pohjalaisen taidekriitikko Raimo Hautanen, taideostolautakunnan entinen puheenjohtaja Ilkka Mäkelä ja pitkän matkan taideharrastaja Tapio Mustonen. He saavat arvioitavakseen neljä taidelainaamon uutta teosta: Hannu Peltokangasta, Anne Niemeä, Tiina Laasosta ja Seppo Karia. Tosi-tvn tunnelmaa luo se että raatilaiset antavat teoksille pisteitä yhdestä kolmeen. Kukahan putoaa? Mutta raati suoriutuu tejhtävästään mielestäni nasevasti ja ytimekkäästi teoksia kommentoiden. 

Yleisökin – jota on kertynyt tällä välin muutama lisää – saa antaa pisteitä ja esittää mielipiteitä. Minä kommentoin tietenkin joka välissä, mutta muuten äänensä avaa lähinnä vain vuokraisäntä ja puheenjohtaja. Anne Niemi voittaa teoksella jolle olen antanut yhden pisteen. Mutta näin minulle käy aina Euroviisuissakin: se mitä minä äänestän jää aina viimeiseksi.

IV

Seuraa tapahtuman vapaamuotoinen osuus eli ihmiset liikkuvat Taidehallissa miten haluavat. Kukaan ei tule lähellekään myyntipöytäämme. Taiteilija Katri Kokkinen käy sentään vilkaisemassa kollegansa Riitta Ylisen grafiikantöitä. Yhtään kirjaa, korttia saati taideteosta ei mene kaupaksi. Mutta suuntaamme jo katseemme toivorikkaina huomiseen. Onhan basaari auki koko viikon. Ehkä jo huomenna, ehkä tulee edes yksi joka ostaa edes joltain jotain.

Itse toivon että yleisö löytäisi tiensä lauantain Angstila-tapahtumaan paremmin kuin Taidehalliin. Muuten monen viikon tai kuukauden suunnittelu ja Angstila-tapahtuman sekä koko Taidesuunnistuksen järjestäminen on vain hukkaanheitettyä aikaa ja tuulentuhlattua työtä. Näemme siis lauantaina 5.10.2013 Villenraitti 8:n Angstilassa kello 11 eteenpäin.

Klubi-illassa muusikkona kello 18 jälkeen muun muassa Sameli Rajala ja vierailevina taiteilijoina/esiintyjinä lisäksi Tiia Viitasaari, Tuukka Tanninen, Petri Loues, Justus Manninen. Lisäksi paikalla on tietenkin talon oma väki näyttelyineen ja happeningeineen. Esillä on taidetta neljästä Pohjoismaasta, kuvataidetta, videota, äänitteitä, performansseja, piha- ja sisätilataidetta talon väeltä, pakurikääpäteetä ja punajuuripiirakkaa sekä yllätysesiintyjiä, jotka eivät olisi yllätyksiä jos kertoisin niistä etukäteen tässä.