lauantai 18. syyskuuta 2010

Vihreästä liikkeestä, puolueesta ja politiikasta


1

Vihreä liike ja myöhemmin puolue saivat alkusysäyksensä kuten tiedetään ensi sijaisesti Koijärven kansanliikkeestä. Kävin Koijärvellä vuonna 1979 Koijärvi-kamppailun toisena vuonna ihmettelemässä mitä siellä oikein puuhataan. Perille oli vaikea liftata eikä siellä silmien eteenavautunut Koijärvi juuri pahaista rutakkoa kummemmalta näyttänyt. Linnuille varmaan kuitenkin erinomainen asuinseutu.

Helsingistä kuljetettiin paikalle linja-autokuljetuksina "luonnonsuojelijoita". Suuri osa näistä nuorista ei tuntunut Helsingin ulkopuolella saati metsässä koskaan käyneenkään. Teltalleni tuli joku pyytämään kumisaappaita lainaksi, että pääsisi suojelemaan luontoa ihan konkreettisesti. Kun minulla tuntui olevan koko porukan ainoat kunnolliset kumisaappaat, ajauduin heittelemään kiviä padon päähän ja samalla jouduin lehtikuvaan Uuden Suomen etusivulle.

Sain Koijärvellä vihreän kipinän. Kävin Suomussalmella ampumaradalla järjestetyllä Maanpuolustusleirillä "Äiti Maan puolesta", jossa hahmoteltiin suomalaista vihreää aatetta ja ruohonjuuritason toimintamalleja lähinnä norjalaisten ekofilosofien Hartwig Saetran ja ArneNaessin ajatusten pohjalta. Leirin portilla oli valtava ja sykähdyttävä banderolli: "Mielekästä työtä kaikille!"

Porukkaa ja puhetta pyörittivät pitkälti samat henkilöt jotka sittemmin tulivat tunnetuksi vihreän liikkeen keulakuvina: Pekka Haavisto ja Pekka Sauri, Ville Komsi, Roi Vaara ja Heidi Hautala mm. Vastaava idealismileiri oli järjestetty jo vuotta aiemmin Inkoossa ja sen keskustelun hedelmät julkaistiin myös Pekka Sundellin toimittamana kirjana: Ympäristö Yhteiskunta ja Elämäntapa.

Sain tilaisuuden päästä kuokkavieraaksi leirin päätteeksi järjestettyyn pohjoismaisten kommuunien"salaiseen" jokavuotiseeen yhteistapaamiseen, Nordisk Samaktioniin. Suomessahan taisi olla siihen aikaan korkeintaan kaksi kommuunia, Arkki ja Omenapuukylä. Mutta täällä tapasi oikeita kommuuneissa vuosia eläneitä ihmisiä joilla oli idealismin ohella ihan konkreettistakin kokemustakommuunielämästä ja sen mukanaan tuomista huolista.

Erityisesti olin otettu tromssalaisesta anarkistista, joka oli ollut perustamassa Kristianiaa Tanskaan, mutta kun siitä tuli hippien turistikohde paennut Keski-Norjaan, jonne hän Tromssan lähistölle oli perustanut omavaraisen maatalouskommuunin. Hän oli kuukauden verran kiskonut vaimonsa kanssa kamppeita ja parivuotiasta lasta käsikärryillä Tromssasta Suomussalmelle.

Anarkistiperhe asui omassa tiipiissä Samaktionin pihassa, kieltäytyi yhteisruokailusta ja söi omassa kommuunissa tuotettuja kasviksia. Tiipiin katolla liehui Yin/Yang-lippu. Vaimo ja lapsi näyttivätpaljon kärsineiltä. Kun Arkin vihreät valtaajat pohtivat idealismeja, anarkisti kyseli miten kommuuneille voitaisiin saada lisää auroja ja kuokkia. Myös muiden pidempi-ikäisten kommuunien suurempia huolenaiheita olivat esimerkiksi lasten koulutukseen liittyvät (oppivelvolliosuudenvastaiset) ajatukset.

Anarkisti oli käynyt Altassa pettymässä Alta-joen suojeluyritykseen. Hän jakeli leirillä Alta-joensuojelusta kirjoittamaansa pamflettia, joka alkoi mieliinsyöpyvillä sanoilla: "Tuskin koskaan niin monet ihmiset ovat kokoontuneet yhteen niin hyvän asian puolesta ja epäonnistuneet niin täydellisesti kuin Alta-joella tapahtui."

(Muutamaa vuotta myöhemmin sattui kyytiini käsivarressa miehen tunteva liftari, jolta kysyin mitä anarkistin kommuunille kuuluu. Anarkisti kuulemma viettiaikaansa tromssalaisessa mielisairaalassa.)

2

Vihreän liikkeen kannatus alkoi nopeasti kasvaa ja vielä nopeammin alkoi vihreä aate rapistua. Kun Vihreästä liike päätettiin äänestyspäätöksellä muuttaa ensin Vihreäksi liitoksi ja sittemminpuolueeksi, lähtivät linkolalaiset kävelemään liikkeestä. Itse olin omista henkilökohtaisista syistäni poistunut jo ennen sitä takavasemmalle. Ennen sitä olin kuitenkin mm. käynyt Arkissa parin vuorokauden vierailulla ystäväni Jacob Donner-Amnellin luona. Hämmästelin kun hän lopulta vaivautuneena mutta ystävällisesti ehdotti minulle ovea valitellen työkiireitään. Hänen piti valmistella Helsingin Työväenopistossa alkavaa talonvaltaamisen opintopiiriä.

Vihreästä Liitosta tuli alusta pitäen pääkaupunkikeskeinen ja elitistinen. Minut, muu Suomi ja ennenkaikea varsinainen luonnonsuojeluliike ikäänkuin pakolla sysättiin liikkeen ulkopuolelle. Soininvaara alkoi pyöriä televisiouutisissa kalkulaattorinsa kanssa. Ville Komsi kumisaappaissaan ja Kalle Könkkölä rullatuolissaan pääsivätt eduskuntaan. Heidi Hautala unohti Kasvisravintolan aikaiset aatteensa kiitettävän nopeasti ja alkoi esiintyä valtiomiesmäisesti. Kai Vaara häipyiideoineen Kristianiaan. Pekka Sauri lopetti sarjakuvien piirtämisen ja ryhtyi Yöradiossa murehtimaan ja märehtimään humalaisten soittajien itsemurha-ajatuksia (päätyen lopulta apulaiskaupunginjohtajaksi).

Kannatus kasvoi, mutta puolue vajosi. Eduskuntavaleissa helsinkiläiset vyöryttivät mutta maaseudulla missä nyt luulisi vihrteiden ajatusten asuvan ei löydetty mistään edeseduskuntavaaliehdokkaita saati kannatusta. Lopputulos on nyt nähtävissä. Kansanedustajia on toistakymmentä mutta aatetta ei yhtään. Surullisin mielin istun syrjässä ja katselen vihreän liikkeen tuhoa Suomessa.


JK. Olen myöhemmin kehittänyt luonnonsuojeluaktiismille seuraavan määritelmän:

Suojeltavan kohteen tulee sijaita linja-automatkan sisällä Helsingistä siten, että suojelijat ehtivät luonnonsuojelupuuhista kotiin vanhempiensa luokse ennen päivällistä. Etsitään sellainen kohde vaikka kartalta tai kilauttamalla kaverille. vuokrataan linja-auto. Ja sitten vain luontoa suojelemaan!

1 kommentti:

  1. Osmo Soininvaaran nykytilaa on hirveä katsoa. Mies on aatteensa myynyt, kasvufanaatikko pahimmasta päästä.

    http://trustbus.weebly.com/1/post/2010/09/soininvaara-kasvufanaatikko.html

    VastaaPoista