keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Kotimyyrä

Muutama vuosi sitten asuntooni muutti alivuokralaiseksi myyrä. Pasifistina en voinut pyydystää myyrää lutsakkeella saati myrkyttää sitä.


Koska myyrä ei maksanut vuokraa, söi siivellä ja oleili asunnossani muutenkin luvattomasti, päätin antaa sille häädön. Se ei ottanut kuuroihin korviinsa.


Alkoi pitkäaikainen neuvottelu myyrän ulkoistamiseksi.


Eräältä ystävältäni sain lahjaksi alun perin nukelle kuuluneen matkalaukun ja nuken kengät. Laitoin ne vihjauksenomaisesti ovipieleen. Myyrä ei vain suostunut pakkaamaan matkalaukkua ja häipymään.


Jääkaapin takaa myyrä oli löytänyt hyvän suojapaikan ja kaiveli siellä olevaa koloa isommaksi öisin kun minä yritin nukkua. Se sisusti koloaan kaunokirjallisuudella, MINUN kirjoistani pureksituilla sitaateilla.


Kun olin pidempään poissa, myyrä näytti kuka on isäntä talossa. Sen havaitsi papanoista, joita ilmestyi pöydille.


Ryhdistäydyin ja vakaasti päätin toimittaa myyrän ulos. Käytin yritykseen äidiltä oppimaani keinoa: harjaa ja rikkalapiota. Myyrään se ei tehonnut, se ei suostunut pysymään rikkalapiossa.


Kerran sain harjattua sen jo ulkoeteiseen asti. Suljin sisemmät ovet, kiersin toista kautta ja avasin ulko-oven myyrälle. Kun sen jälkeen istuin keittiön pöydän ääressä tyytyväisenä kirjaa lukien, huomasin äkkiä, että myyrä seisoi vieressäni lattialla ja katsoi kuono pystyssä syyttävästi minua.


Ensilumi oli juuri satanut, kun lopulta sain vietyä myyrän roskapussissa ulos. Jätin pussin autokatoksen nurkalle, jotta myyrä voisi kävellä tiehensä, ja lähdin itse kirjastoon.


Palattuani ihmettelin, kun myyrän jälkiä ei näkynyt missään. Katsoin pussiin ja huomasin kauhukseni, että myyrä makasi siellä kuolleena jalat pystyssä. Se oli ilmeisesti saanut sydänkohtauksen.


Nyt minulla on taas asunnollani myyrä. Olen selvittänyt sen kulkureitin. Se tulee kivijalassa olevan reiän ja lämpöjohdon reiän kautta vessaan ja sieltä keittiöön. Se on löytänyt entisen myyrän kolon.


Välillä juoksemme keittiössä kilpaa. Välillä se lähtee ulos asioilleen ja ilmestyy taas takaisin. Joudun uudelleen sopeutumaan myyrään asuinkumppanina.


Toisaalta olen ylpeäkin: Minulla on oma kotimyyrä kuten venäläisillä oli Kekkonen.


(marraskuu 2008; myyrä lähti alkutalvesta pakoon nälänhätää)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti