tiistai 29. syyskuuta 2009

Alan Watts: I ching ja taon tietäminen

”Perinteinen kiinalainen filosofia johtaa sekä taolaisuuden että kongfutselaisuuden vielä aikaisempaan lähteeseen, teokseen joka on koko kiinalaisen kulttuurin pohjalla ja joka ajoittuu jonnekin vuosien 3000 ja 1200 eKR. välimaille. Tämä on I ching eli Muutosten kirja.


I ching on näennäisesti ennustuskirja. Se muodostuu oraakkeleista, jotka perustuvat 64 abstraktiin merkkiin, joista kukin muodostaa kuusi viivaa. Viivoja on kahdenlaatuisia – jaettuja (negatiivisia) ja jakamattomia (positiivisia) – ja kuusiviivaiset merkit, heksagrammit perustuvat uskomuksen mukaan erilaisiin tapoihin, joilla kuumennettu kilpikonnankuori halkeaa.


Tämä viittaa muinaiseen ennustusmenetelmään, jossa ennustaja porasi reiän kilpikonnankuoren selkäpuolelle, kuumensi sen ja selvitti sitten tulevaisuuden kilpikonnankuoren halkeamista, samaan tapaan kuin kädestäennustaja käyttää käden viivoja. Luonnollisesti nämä halkeamat olivat mitä monimutkaisimpia ja noiden 64 heksagrammin oletetaan luokittelevan yksinkertaistetusti erilaiset halkeamakuviot. Useita vuosisatoja sitten kilpikonnan kuori jäi pois käytöstä ja sen sijaan viidenkymmenen siankärsämön umpimähkäinen jakautuma määrää heksagrammin, joka soveltuu siihen hetkeen, jolloin kysymys tehtiin oraakkelille.


Mutta I chingin tuntija ei välttämättä tarvitse kilpikonnankuoria. Hän voi nähdä heksagrammin missä tahansa – sattumanvaraisessa kukka-asetelmassa, pöydällä levällään olevissa esineissä, pikku kiven luonnollisissa uurteissa. Moderni psykologi havaitsee tässä jotain Rorschachin testiä muistuttavaa, testiä jossa potilaan psykologinen tila määritellään niistä välittömistä kuvista, joita hän ’näkee’ monimutkaisessa mustetahrassa. Mikäli potilas pystyisi tulkitsemaan omat, mustetahraan kohdistuvat projektionsa, hän saisi jonkin verran hyödyllistä tietoa tulevan käyttäytymisensä ohjeeksi. Kun otamme tämän huomioon, emme voi hylätä I chingin ennustuksellisuutta pelkkänä taikauskona.


Itse asiassa I chingin tulkitsija saattaisi ankarasti kiistellä kanssamme siitä, millaisilla perusteilla tärkeitä päätöksiä on parasta tehdä. Meistä tuntuu, että päätämme järkevästi, koska pohjaamme päätöksemme keräämällä merkityksellistä tietoa kyseisestä asiasta. Emme turvaa sellaisiin järjettömiin joutavuuksiin kuin esimerkiksi rahan heittoon tai teelehtiin tai kuoren halkeamien muodostamiin kuvioihin. Kuitenkin hän saattaisi kysyä, tiedämmekö todella, mikä tieto on merkityksellistä, sillä meidän suunnitelmammehan kariutuvat alituisesti täysin aavistamattomiin tapahtumiin. Hän saattaisi kysyä, miten me tiedämme milloin olemme keränneet riittävästi tietoa päättääksemme.


Jos olisimme ankaran ’tieteellisiä’ kerätessämme tietoa päätöksiämme varten, tiedon kerääminen veisi niin kauan aikaa, että toiminnan hetki olisi jo aikaa ohi ennen kuin saisimme työmme päätökseen. Joten miten me tiedämme, milloin meillä on riittävästi tietoa? Kertooko tieto itse että sitä on riittävästi? Päinvastoin me häärimme keräten tarpeellista tietoa järkevällä tavalla ja sitten, pelkän aavistuksen varassa tai koska olemme väsyneet ajattelemaan tai koska päätöksen aika on tullut, me toimimme. Hän kysyisi, emmekö näin ollen turvaudu yhtä lailla ’järjettömiin joutavuuksiin’ kuin jos olisimme heittäneet siankärsämöiden varsia.


Toisin sanoen ’ankaran tieteellistä’ menetelmää tulevaisuuden ennustamiseksi voidaan käyttää vain erikoistapauksissa – kun tilanne ei vaadi ripeää toimintaa, kun asiaan liittyvät tekijät ovat suurelta osin mekaanisia tai kun olosuhteiden muutokset ovat merkityksettömiä.


Ilman muuta valtaosa tärkeistä päätöksistämme perustuu ’aavistukseen’, toisin sanoen mielen ’perifeeriseen näkökykyyn’. Näin ollen päätöstemme luotettavuus riippuu lopulta kyvystämme saada ’tuntuma’ tilanteeseen, ’perifeerisen näkökykymme’ kehittyneisyydestä. Jokainen I chingin tulkitsija tietää tämän. Hän tietää ettei kirja itsessään sisällä täsmällistä tiedettä, vaan lähinnä käyttökelpoisen työkalun joka työskentelee hänen puolestaan, mikäli hänellä on oivallinen ’intuitio’ eli mikäli (kuten hän sanoisi) hän on ’taossa’. Näin ollen oraakkelin neuvoa ei kysytä ilman asianmukaisia valmisteluja ja erittäin tarkasti sen tyynen mielentilan saavuttamiseksi, jossa intuition tunnetaan toimivan tehokkaimmin.


Vaikuttaa siis siltä, että jos taolaisuuden alkuperä on löydettävissä I chingissä, se ei ole niinkään itse kirjan tekstissä kuin tavassa jolla sitä on käytetty, ja sen pohjana olevissa olettamuksissa. Sillä kokemus intuitiivisesta päätöksenteosta saattaisi hyvinkin osoittaa, että tämä mielen ’perifeerinen’ puoli työskentelee parhaiten, kun emme yritä puuttua sen toimintaan, kun annamme sen työskennellä itsekseen, välittömästi, itseydessään.


Näin siis taolaisuuden pohjimmaiset periaatteet alkavat hahmottua. On ensinnäkin tao – määrittelemätön, konkreettinen maailman ’kulku’, elämän Tie. Kiinalainen sana tarkoittaa alun perin tietä tai maantietä ja joskus teonsanaa ’puhua’, niin että Tao te chingin ensimmäinen rivi sisältää näihin kahteen merkitykseen liittyvän sanaleikin:


’Tao joka ei ole puhuttavissa ei ole ikuinen tao.’


Mutta pyrkiessään ainakin vihjaamaan tarkoitukseensa Laotse sanoo:


’Jotain epämääräistä oli ennen kuin taivas ja maa ilmaantuivat. Kuinka tyyntä! Kuinka tyhjää! Se seisoo yksin, muuttumatta; se toimii kaikkialla, väsymättä. Sitä voidaan pitää kaiken taivaan alla olevan äitinä. En tiedä sen nimeä, mutta käytän siitä sanaa Tao.’ Ja jälleen:


’Tao on jotain hämärää ja epäselvää.

Kuinka epäselvää! Kuinka hämärää!

Kuitenkin sen sisällä ovat kuvat.

Kuinka hämärää! Kuinka epäselvää!

Kuitenkin sen sisällä ovat asiat.

Kuinka sumeaa! Kuinka sekavaa!

Kuitenkin sen sisällä on henkinen voima.

Sillä tämä voima on todellisin.

Sen sisällä on luottamus.’


Henkinen voima on ching, sana joka yhdistää olennaisen, aavistuksellisen, psyykkisen eli henkisen ja taitavan käsitteet. Asian ydin näyttää olevan se, että kuten me emme voi silmillämme saada käsitystä omasta päästämme, joka on kuitenkin älyn lähde, niin myös hämärä, tyhjältä vaikuttava ja määrittelemätön tao on äly, joka meidän ymmärryksemme ylittävällä tavalla antaa muodon maailmalle.”


Lähde: Alan W. Watts: Zen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti