sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Perhoskammo ja iso perhonen

Lähistöllä asuvalla ystävälläni on perhoskammo. Perhoskammo saattaa ensi kuulemalta naurattaa, mutta se on ihan oikea fobia, jolla on tieteellinen nimikin: lepidopterophobia eli suomeksi perhoskammo. Sen oireisiin kuuluu että varsinkin suuret perhoset pelottavat.
 
Ystäväni soitti minulle eilen hädissään: "Voitko tulla pelastamaan, keittiössäni on ISO perhonen. Minä pelkään kuollakseni hämähäkkejä ja perhosia." Lupasin lähteä apuun heti, en nauranut. Jossain alitajuntani hämärissä komeroissa piili mielikuva että perhoskammo on todellinen fobia siinä missä itseäni ahdistava korkean paikan kammokin, joka saa jalkani vapisemaan jo noustesssani tuolille seisomaan.
 
Otin keittiön kaapista litran pakasterasian kansineen, vedin kumisaappaat jalkaan ja riensin apuun. Kysyin missä päin hirviö oleskeli, kun paniikissa oleva ystäväni tärisi olohuoneessa. Hän sanoi että näki sen lähellä kattoa jääkaapin yläosassa. 
 
Löysin syyllisen. Korkean paikan kammostani huolimatta kiipesin keittiötuolille, otin perhosen pakasterasiaan ja ujutin kannen päälle, ja vein ötökän ulos kuistin portaalle. 
 
Olin arvaillut mielessäni matkan varrella mikä iso perhonen kyseessä oli ja arvaillut lähinnä neito- tai amiraaliperhosta. Tämä oli kyllä iso, yhtä iso kuin edellämainitut, mutta tuollaista perhosta en ole koskaan ennen nähnyt. Päätin yrittää ottaa kännykälläni siitä valokuvan samalla kun avasin varovasti kannen. Oletin perhosen lehahtavan välittömästi vapauteen.
 
Mutta ei, perhonen ei hievahtanut pakasterasian pohjalta minnekään. Otin hätäisesti pari huonoa kuvaa, joista on vaikea selvittää lajia kun siivet olivat supussa ja perhoskirjoissa perhosten siivet ovat aina viuhkoiksi levitetyt. Ulkomuodon perusteella arvailin kiitäjää tai kehrääjää.
 
Jätin kannen auki perhosen lentää vapauteen ja kiirehdin rauhoittamaan ystävääni. Rupattelimme siinä tunnin verran ja minä lähdin kuistille tupakalle. Vilkaisin ohimennen säilykepurkin pohjalle ja perhonen kökötti edelleen purkin pohjalla samassa asennossa. 
 
Olisin halunnut kuvan sen siivistä ja sain idean. Otan sen kotiperhosekseni siksi aikaa että se lennähtäisi vaikka olohuoneeni ikkunaan ja saisin kuvan perhosesta koko komeudessaan.
 
Näin toimin. Vein perhosen kotiini, asetin purkin ikkunalaudalle ja aina välillä kävin tarkistamassa tilannetta. “Kiitäjäksi” kyseessä oli kyllä harvinaisen flegmaattinen yksilö. 
 
Toin perhosen kotiin iltapäivällä. Iltaan mennessä se oli jossain vaiheessa kiivennyt pakasterasian yläreunalle ja aamulla näin sen siirtynen purkin toiseen kulmaan. Siinä se nyt kököttää ja mököttää edelleen. 
 
Onko tämä kiitäjille luonteenomaista käyttäytymistä, vai onko perhoseni jotenkin sairas, pohdin. Päätin ryhtyä ruokkimaan ja elvyttämään perhosta vireämpään kuntoon. Kuumensin mikrossa tilkan vettä ja sekoitin siihen niin paljon sokeria kuin veteen nyt yleensä saa sekoitettua, sokerilientä. Kaadoin liemen kivennäisvesipullon korkille jäähtymään. 
 
Kun liemi oli jäähtynyt vein korkin varovasti pakastepurkille ja pudotin sen keskelle rasian pohjaa. Onnistuin pudotuksessa niin hyvin että korkki jäi pohjalle aiottuun asentoon, liemi pysyi korkissa. 
 
Nyt olen taas odotellut. Mutta sokeriliemen hajukaan ei saa perhosta aktivoitumaan. Onko kenelläkään reseptiä siitä mitä voisin tehdä. Ajattelin jo kesyttää perhosen kotiperhosekseni jota lennättäisin sitten pihalla ohuen langan varassa kuin leijaa. Mutta ei noin kesyä perhosta voi kesyttää.
 
Ja osaako joku arvata mikä tuo perhonen voisi olla. Sen siivet ruumista vasten ovat yhtä suipot kuin vartalo. Pää on keltaoransssi paksuhko samoin kuin tumma vartalo. Siivet ovat harmaanruskeat, olen erottavinani niissä pari pienehköä silmätäplää. Kyljissä tai supistettujen siipien laidassa on leveä valkoinen raita. Se on heikosti karvainen, mielestäni kuitenkin kaljumpi uin kehrääjä. Minusta se muistuttaa hiukan mäntykiitäjää, mutta en tiedä miltä mäntykiitäjä näyttää siivet supussa sivukuvassa, tai olisiko jokin muu kiitäjä?
 
Ja ennen kaikkea. Mitenkähän minun tässä uudessa kotieläinhommissani lopulta käy? Täällä on hallaa ollut jo monena yönä peräkkäin. myöhäissyksy ja talvi lähestyy, en raaskisi sitä uloskaan lähettää kuolemaan. Neuvokaa nyt joku hyvät kaverit miten saan perhoseni elpymään, miten saan houkuteltua sen syömään ja mitä tuollainen perhonen mieluiten syö?

lauantai 24. syyskuuta 2016

Voiton päivä rasismista

Kuten ryhmässäni "LOL Dears of Odin -klovnit Ylistaro" lupasin, sytytin illalla hautakynttilän kuistini kaiteelle. 

Se on muistokynttilä 28-vuotialle Jimi Karttuselle, joka menehtyi 16. syyskuuta 2016, viikko sen jälkeen kuin Suomen vastarintaliikkeen aktivisti oli pahoinpidellyt hänet Helsingin Elielinaukiolla. 

Mutta se on myös toivon kynttilä 24.9.2016 useilla paikkakunnilla järjestettyjen Peli Poikki -mielenosoitusten johdosta, siitä että hiljainen enemmistö nyt suureen ääneen ja suurella joukkovoimalla nousi vaatimaan maamme valtiojohdon, hallituksen ja eduskunnan sekä jokaisen kansalaisen puuttumista maahamme ilmestyneisiin järjestäytyneen rasismin ilmiöihin kuten Suomen Vastarintaliikkeen, Soldiers of Odinnin ja Rajat Kiinni-liikkeen toimintaan. 

On surullista, että sekä kansalaiset että lainsäätäjämme sai laajemmassa mitassa havahtumaan vasta rasistisen järjestön Suomen Vastarintaliikkeen tapahtumassa tehty tappo, jonka uhriksi joutui rasismia vastaan äänensä korottanut Jimi Karttunen. 

Tähän olisi voitu ja pitänyt puuttua jo paljon paljon aiemmin, siinä vaiheessa kun perustuslain vastaiset rasistijärjestöt ryhtyivät sylkemään suustaan muukalaisvastaisuuden mantraa. 

Jimi Karttunen joutui tahtomattaan marttyyriksi, mutta se myös sai kansalaiset heräämään. Peli Poikki -mielenosoitusta Helsingissä ja muilla paikkakunnilla voidaan pitää Voiton päivän tapahtumana suomalaisesta rasismista. 

Helsingissä "Nyt riittää rasismi ja fasismi" -tunnuksen takana marssineeseen mielenosoitukseen osallistui 15000 - 20000 ihmistä, kun samaan aikaan mm. Rajat Kiinni ryhmän organisoimaan vastamielenosoitukseen, joka siis vastusti rasismin vastustamista, osallistui poliisin arvion mukaan kymmenkunta ihmistä. 

Se näytti rasistisen liikehdinnän todellisen kannatuksen suomalaisessa yhteiskunnassa. Niinpä sytytin kynttiläni myös toivon soihduksi suomalaisen rasistisen liikehdinnän roviolle. 

Kynttiläni kestää palaa korkeintaan kolme vuorokautta, mutta työ on edelleen kesken, niin kauan kuin yksikin rasisti yhteiskunnassamme saa oikeutuksen toimintaansa. 

Niinpä ei riitä, että yhtenä päivänä saavutettiin suuri voitto, vaan että sytytämme uusia kynttilöitä ja jatkamme rasisminvastaista toimintaa kaikkialla Suomessa jokaisena päivänä niin kauan että rasistinen toiminta ja rasistinen ajattelu on lopullisesti kitketty juuriltaan isänmaassamme. 

Ei riitä että Peli puhallettiin poikki yhtenä päivänä, se pitää puhaltaa poikki vuoden jokaisena päivänä nyt ja tästä päivästä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen asti!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Jämsänkosken paperitehtaan lupahakemus

Siirrä postilaatikkoon

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Asia. Ympäristönsuojelulain mukainen lupahakemus/UPM, Dnro LSSAVI/6460/2015



Mielipide UPM-Kymmenen Jämsänkosken paperitehtaan lupahakemukseen liittyen


Olen käynyt Jämsänkoskella tänä vuonna kahdesti. Olin noin 6-13.5. Jämsänkoskella viikon paperitehdasta vastapäisellä pienellä suojelualueella rankoja keräämässä ja siistimässä ympäristöä. Syyskuun alussa olin vuokra-asunnon näytössä noin kilometrin päässä tehtaasta. Ympäristö on viihtyisä ja minun olisi mahdollista saada sieltä asunto.

Mutta.

Jämsänkosken paperitehdas haisee. Se haisee mädäntyneen kananmunan ja ammoniakin sekoitukselta. Ainakin haisi koko toukokuun vierailuni ja syyskuun käyntini ajan. Syyskuussa sain astmakohtauksen kaltaisia oireita tehtaan hajusta johtuen. Suvussani on astmaa: äidillä, veljellä, siskontytöllä ja itsellänikin diagnosoimaton astman rajatila. En tiedä kykenenkö muuttamaan sinne ellei tehtaalla tehdä mitään haju- ja muiden ympäristöhaittojen vähentämiseksi.

On esitetty että hajuhaitat johtuvat biologisesta puhdistamosta eivätkä itse tehtaan prosessista. Käsittääkseni ne silloin nykytekniikalla ja nykytietämyksellä olisi mahdollista saada kuriin ilman ylivoimaisia kustannuksia jos asiaan vain halutaan ja viitsitään paneutua.

Haju ei ole pelkästään esteettinen haitta. Hajua ei synny ilmaan itsestään vaan sen taustalla ovat kemikaalit, tässä tapauksessa ilmeisen haitalliset aineet ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle.

Nuorempana asuin ja liikuin useilla tehdaspaikkakunnilla, joissa haisi sama mätä kananmuna etten sanoisi paska. Silloin sanottiin että haju on rahaa. Mutta maailma on muuttunut ja ympäristöasioihin pitäisi kiinnittää jatkuvasti enenevää huomiota.

Valkeakoskella haisi raha ja paperiteollisuus. Kristiinankaupungissa haisi Kaskisten Metsä-Botnian sellutehdas 30 kilometrin päähän. Kemissä haisi aina, koska toisella puolella kaupunkia sijaitsivat Veitsiluodon ja toisella puolella Metsä-Serlan tehtaat. Oulussa haisi Kemira.
Mutta 1990-luvulta lähtien ympäristölainsäädäntö on kehittynyt ja lupaehdot tiukentuneet, onneksi ja ihmisten elinympäristön hyväksi. Hajuhaittoja on suurilla tehdaspaikkakunnilla onnistuttu vähentämään. Kemissä ei haise enää kovinkaan usein, Valkeakosken ohi voi yleensä ajaa autolla nenästä kiinni pitämättä. Ja niin edelleen. Tämän pitäisi olla mahdollista myös Jämsänkoskella ja katson, että sitä pitää edellyttää lupaehdoissa myös UPM-Kymmene Jämsänkosken tehtaan lupapäätöksen yhteydessä.

  1. Muut haitat

Jämsänkosken paperitehdas sijaitsee Jämsänjoen rannalla ja sen käsitellyt jätevedet laskevat jokea pitkin Jämsän keskustaan sekä edelleen lopulta Päijänteeseen. Jämsänjoen virkistyskäyttöarvo on käytännössä tuhoutunut paperitehtaan vuoksi. Miten tämä arvo voitaisiin seudun asukkaille korvata?

Jätevesipäästöjen määrää on vuosikymmenten kuluessa saatu pienennettyä, mutta se ei tarkoita että tehtaan jätevedet nykyään olisivat puhtaat. Niiden puhdistamista voidaan edelleen tehostaa ja toivon että niin vaaditaan lupapäätöksessäkin.

Entä melu- ja valosaaste? Nimensä mukaisesti ne ovat saasteita ja aiheuttavat näin ollen haittaa alueen asukkaiden elinympäristölle ja heidän elämäänsä. Tätä voitaisiin vähentää parantamalla toimintakäytäntöjä, mutta esimerkiksi asuinalueiden arvonmenetys ja arkielämän haitat pitäisi myös korvata alueen asukkaille. Melu- ja valosaasteet pitäisi myös ottaa huomioon lupapäätöksessä.

Toivon todella että lupaviranomainen pystyy aseettamaan Jämsänkosken paperitehtaalle sellaiset lupaehdot, jotka jatkossa mahdollistavat Jämsänkosken ja Jämsän asukkaille viihtyisämmän ja elinkelpoisemman asuinympäristön ja itse kykenisin muuttamaan paikkakunnalle pelkäämättä hengitystiesairauksia.

Ylistarossa 21.9.2016
Keijo Nevaranta
kuvataiteilija, runoilija

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

elokuun runot


Haiku 1.8.2016

telkkä sukelsi
vedessä laajenevat
pyöreät väreet


vaelluskirjaa 2.8.2016

Kirjoittaisin jotain mutta mitä?
Kävelin joen rantaan,
katselin kun pikkukalat
noukkivat veden pinnalta perhosia.
vene oli kaadettu kumolleen
rantapuuta vasten.
Istuin siinä pitkään ja ihmettelin.
Rastaat kerääntyvät jo parveen
aavistaen syksyn.
Punarinta tiputteli äänipisaroita
vastarannalla.
Ja hetken kaikki oli hiljaa.


Runo 12.8,2016

Sateenharmaat pilvet purjehtivat yli taivaan
repaleinen taivas, repaleinen mieli
ja olen tyytyväinen katoksesta
kun kaatosade ryöppyää kaikkialta niskaan


Haiku 14.8.2016

rastaat parveilee
sataa päiväkausia
enteilee syksyn



runo 24.8.2016

Neitoperhosen siiveniskut
heijastuvat aamuauringon valossa
ikkunaan ja ikkunan läpi;
päätyvät tummana, suurentuneena
lepattavana varjona
harsoisiin oransseihin ikkunaverhoihin. 
Runoo ja haikuu 25.8.2016

Haiku
pajussa kukkii
isokierto on kasvanut
sitä halaamaan

Rakkausruno
Täi on pieni, nätti ja pullukka
kuten sinäkin rakkaani.
Kun hymyilet, naamasi on
kuin kuolleella hylkeellä.

Runo
Liukastuin ja lensin
jokirannassa
selälleni rapakkoon

Haiku
Kaukolanranta
istumakivelläni
kiitän kaikesta

Runo 27.8.2o16

Ajattelin ihmisyyttä,
vaikka sillä sanalla on huono kaiku
paitsi ihmisten
myös eläinten, puiden ja kivien keskuudessa.

Mutta se voitaisiin laittaa pesukoneeseen
ja ottaa sen jälkeen uudestaan esiin
pyykkinarulle kuivumaan.



RUNO 27.8.2016

Hiljainen kivi kestää,
aallot tulevat ja menevät,
katoavat.

(omistettu Helge Riskulalle joka keksi hiljaisen kiven)

Runo 28.8.2016

syysmyrsky riehuu
repii puita juuriltaan
silti on lämmin

tiistai 30. elokuuta 2016

Wardruna


Wardruna



Kokoonpano:

Einar ”Kvitrafn” Selvik – laulu, kaikki soittimet, sävellys ja sanoitus

Linda Fay Hella – laulu, kitara

Gaahl – laulu



Singlet

Fehu (2013, Indie Recordings)

Løyndomsriss (2014, Indie Recordings)



Studioalbumit

Runaljod – Gap Var Ginnunga (2009, Indie Recordings/Fimbulljóð Productions

Runaljod – Yggdrasil (2013, Indie Recordings/Fimbulljóð Productions)

Runaljod - Ragnarok (2016, Indie Recordings/Fimbulljóð Productions)Wardruna


Menen nyt kauas oman mukavuusalueeni ulkopuolelle päätettyäni kirjoittaa musiikkiaiheisen blogitekstin. 


Miksi sitten kuitenkin ryhdyn tähän mielipuoliseen puuhaan. Kuuntelen musiikkia sujuvasti (tosin monen mielestä hyvin outoa musiikkia) ja minulla on muuan fb-kaveri joka aika usein laittaa melko mielenkiintoisia musiikkilinkkejä. Niinpä muutama päivä sitten etusivultani huomasin musiikkilinkin norjalaiseen riimutekstien ja Eddan pohjalta toimivaan Wardruna yhtyeeseen. Kuuntelin yömusiikkina Gap Var Ginnungan ja se kolahti. Mutta Yggdrasil seuraavana yönä lävisti minut kuin Odinnin sinkoama keihäs viimeisessä sodassa.



Päätin ottaa selvää Wardrunasta tarkemmin, sillä vaikka itsekin olen kiinnostunut riimukirjoituksista ja tehnyt oman näytelmäversion Eddan jumalrunoista, olen hyvin passiivinen musiikinkuuntelija ja Sub-tvn katsoja (korkeintaan Simpsonit sieltä), ja varmaankin ainoita ihmisiä Suomessa joka ei Wardrunasta tai Viikingeistä mitään koskaan kuullutkaan. Ainakin you tubessa kahta ensimmäistä lp-levyä on kumpaakin käynyt kuuntelemassa yli miljoona ihmistä.



Mikä ihmeen Wardruna?


Wikipedia kertoo: ”Wardruna on Einar "Kvitrafn" Selvikin vuonna 2003 perustama musiikkiprojekti, joka ammentaa sanoituksensa skandinaavisesta muinaisuskosta, pohjautuen riimukirjoituksiin. Soittimina yhtye käyttää pääasiassa historiallisia soittimia sekä muina äänilähteinä esimerkiksi puita, kiviä ja vettä. Wardrunan musiikkia esiintyy tv-sarja Viikingeissä.” Viikingithän on taas tv-sarja joka on pyörinyt sub-tv:llä vuodesta 2014 lähtien ja uusi tuotantokausi alkaa jälleen 31.8.



Wardrunan keulahahmo Einar "Kvitrafn" Selvik kertoo eräässä haastattelussa elvyttävänsä musiikkia tuntemattomasta kansanperinteestä:



”1980-luvulla ja 1990-luvulla oli aika, jolloin radioasemat ja MTV etsivät suurien markkinoiden löytämiseksi uutta musiikkia. Mutta näinä päivinä, pikemminkin ei. Tällaisessa paitsiossa Norjan musiikillinen hanke luotiin.”



Selvik on entinen melkoisen kuuluisan metallimusiikkiyhtyeen Gorgorothin rumpali, joka vuonna 2003 laati musiikkihankkeen Wardruva, joka lähti hänen kiinnostuksestaan pohjoisesta spiritismistä. Hänelle merkitsivät suuresti riimut, erityisesti Futhark, maailman vanhimmat riimuaakkoset. Hän ryhtyi työskentelemään Gorgorothin nokkamiehen Gaalin (Kristian Epstedal) ja Linda Fay Hellan kanssa yhdistääkseen eeppisen kertomuksen, ympäristön ääniä ja musiikkia, jonka juuret ovat antiikin folklore-perinteessä.



Heidän ensimmäinen levynsä ”Runaljod – Gap Var Ginnunga” ilmestyi kuuden vuoden kypsyttelyn jälkeen vuonna 2009. ”Haasteita aiheutti muun muassa muinaisten musiikki-instrumenttien tekeminen. Siinä vaiheessa oli hyvin vähän ihmisiä jotka tiesivät millaisia ne ovat olleet saati soittaneet niitä. Piti etsiä joku joka osaisi niitä tehdä tai tehdä itse. Se vaati aikaa.”



Toisen levyn ”Runaljod – Yggdrasil” tekeminen kestikin vain vajaat neljä vuotta, se ilmestyi maaliskuussa vuonna 2013. Yggdrasil liittyy Eddan jumalrunoihin, se on maailmanpuu, joka yhdistää yhdeksän maailmaa skandinaavisessa mytologiassa. Sitä muistuttaa Kalevalan pyhä tammi, maailmanpuu, jonka merestä noussut kääpiö tulee ja kaataa.



Mutta tämä oli vasta alkua. Wardrunan näkyvä esiintyminen tv-sarjassa Viikingit alkoi aiheuttaa kohua. Ohjelmien tuottajat ottivat lopulta yhteyttä Selvikiin suoraan ja pyysivät häntä Trevor Morrisin (Borgias) kanssa tekemään Viikingit-sarjalle musiikkia. Sub-tv:ssä vuodesta 2014 pyörinyt sarja jatkuu jälleen elokuun lopusta lähtien. Mutta samaan aikaan Wardruna on jatkanut omaa projektiaan ja uusi levy ilmestyy kolmen ja puolen vuoden odottelun jälkeen 21. lokakuuta, jonka jälkeen Wardruna lähtee kiertueelle. Esimakua uudesta levystä saa pari päivää sitten you tubessa ilmestynyt uudelle levylle tuleva kappale Odal.



Miten Wardruna syntyi?



Einar ”Kvithrafn” Selvik:



Lapsena olin todella kiinnostunut muinaisten viikinkien tarinoista ja historiasta. Se oli niin erilainen kuin monoteistinen tapa nähdä maailmassa mustavalkoinen hyvä ja paha. Se on paljon monimutkaisempi. Teininä kiinnostukseni esoteerista ja henkistä kohtaan vanhoissa perinteissä syveni. Mutta ei ollut ketään tulkitsemassa näitä asioita musiikillisesti. Halusin antaa siitä musiikillisen kuvan ja tunsin tarvetta tehdä jotain joka antoi minulle enemmän merkitystä henkilökohtaisesti.



Tein ensimmäisen Wardruna-tallennuksen vuonna 2002-2003 ja kesti seitsemän vuotta tehdä koko prosessi loppuun, hankkia muinaissoittimia ja tehdä niitä. Kun ryhdyin kaivamaan lähdemateriaalia, törmäsin välineisiin mitä minun oli hankittava. Siinä vaiheessa oli hyvin vähän ihmisiä jotka olivat tehneet tai soittaneet niitä. Jonkun piti rakentaa ne tai sitten rakentaa itse. Se oli pitkä ja työläs prosessi, mutta hyvin palkitsevaa.



Luonnolliset instrumentit ovat erilaisia kuin muut musiikilliset välineet millä olen työskennellyt. Ne ovat tavallaan elossa ja niillä on oma tahto. Tein noitarummut vanhalla tavalla: en ampunut eläintä, mutta nyljin sen, rusketin sitä ja kaavin ihosta. Se oli hyvin yksitoikkoinen ja aikaa vievä prosessi, mutta itse asiassa varsin kaunis, koska siinä herätetään eläin henkiin uudessa muodossa. Se on omaa henkilökohtaista, animistista tapaa tarkastella oman instrumentin tekemistä ja sen jälkeistä prosessia.



Wardrunan musiikki perustuu riimuihin, joista vanhimmat ovat Futhark, varhaisimmat tunnetut riimuaakkoset. On paljon väärinkäsityksiä, koska meillä on hyvin vähän tietoa Elder Futharkista, jopa riimujen nimet ja niihin perustuvat rekonstruoinnit ovat peräisin runologisesti vasta 1800-luvulta.



Sana ”Rune” kuljettaa mukanaan eri merkityksiä: Se voi tarkoittaa foneettista järjestelmää, kuten kirjoitettuja kirjaimia, salaista, tietoa, taitoa, esoteerista viisautta tai maagista laulua. Kuten suomalaisessa kansanperinteessä maagisia kappaleita on aina kutsuttu riimuiksi. Kun tiedettiin riimut ”salaisuuksista” se oli korkein aste mitä voi olla. Se on jotain, mitä lähestyn suurella kunnioituksella.



Meillä on kolmea erilaista riimurunoutta: norjalaista, islantilaista ja anglosaksista, ne ovat kuin sananlaskuja tai arvoituksia, jotka on tarkoitettu opettamaan sinua. Tehdessäni niistä esitettyä musiikkia, luova konseptini on tulkita niitä omissa tiloissaan:



Jos työskentelen B-riimun kanssa, joka symboloi koivuja, menen ulos metsään ja soitan koivuja. Jos teen töitä veden kanssa, käytän veden ääniä, seison keskellä jokea koko laulun tekemisen ajan. Ajatuksena on kaapata asiaan paikkoja ja toteuttaa musiikkia niiden ehdoilla.



Miten tapahtui siirtyminen metallimusiikista tähän uuteen?



Vaikka minulla on metallitausta, bändit kuten Gorgoroth olivat vain työtä. Sen lisäksi, että se on erittäin voimakasta taiteeellista ilmaisua, minulla ei ollut siinä mitään, johon olisin voinut yhdistää luovaa ääntä. Kun aloin soittamaan Gorgorothissa ja tutustuin Kristianiin, huomasimme, että olemme kiistattomasti pakanoita ja hyvin kiinnostuneita omista juuristamme ja historiasta. Kun aloitin Wardrunan, oli minulle luonnollinen asia ottaa hänet mukaan ja alusta lähtien olen esittänyt hänelle ideani. Loimme koko konseptin yhdessä. Olen ollut yllättynyt, että niin monet metallis-ihmiset ovat ottaneet vastaan Wardrunan ja vastakaiku on ollut valtava.



Olen tehnyt tämän hankkeen ajaakseni ulos omia henkilökohtaisia näkemyksiäni. Kaikki muu on bonusta. Kun jompikumpi teollistuu, elintarviketeollisuus tai musiikkiala, ravinto häviää. Uskon että yhä useammat ihmiset haluavat ravintoa musiikista. Aikanaan Black Metallissa oli niin paljon pyrkimystä luoda musiikkia, tekniikka ja äänen laatu olivat toissijaisia. Nykyään se on enemmän tekniikka-pohjaista, ja kuinka hyvä äänen laatu onkaan.



Mutta musiikki on täysin ainutlaatuinen tekemisen tapa ja miten käy ellemme hyödynnä sitä? Äänen voima, sanojen voima, joka valtaa oman tahdon ja äänen, ovat keskeisiä ainesosia pohjoisessa esoteerisessa perinteessä.



Miten pääsit mukaan tekemään tv-sarjaa Viikingit?



Aluksi sarja piti kuvata täällä Norjassa. Yritin ottaa heihin yhteyttä, koska ajattelin, että he tarvitsivat joitakin ääniä minulta, mutta en saanut ideaa läpi kenellekään. Noin 3 tai 4 kuukautta ennen ensimmäiseen tuotantokauden alkua otimme yhteyttä Viikinkien tuotantoon ja halusivat lisensoida melkoisesti musiikkiamme. He saivat paljon positiivista palautetta musiikista.



Kun he alkoivat työstää toista kautta he halusivat kuulla enemmän minun sydämen ääntäni sarjassa. Niinpä he kysyivät olisinko kiinnostunut työskentelemään yhdessä sarkan pääasiallisen säveltäjä Trevor Morrisin kanssa. Me huomasimme nopeasti, että haluamme työskennellä yhdessä ja tämä yhteistyö oli tuloksellista. Koko projekti on ollut hyvin opettavainen, ja olen todella kiitollinen siitä, miten hyvin minun musiikkini on vastaanotettu.



Mikä on trilogian kolmannen ja viimeisen albumin suunnitelma?



Tärkein suunnitelma on tehdä hyvä levy, jonka toivottavasti saan valmiiksi vuoden 2015 loppuun mennessä (ilmestyy lokakuussa 2016). Olen ollut tiukasti uskollinen alkuperäiselle visiolleni, mutta se on hyvin aikaa vievää.



Musiikkiteollisuudessa onnistumisessa on ensinnä kyse hyvän musiikin tekemisestä ja toiseksi siitä, että sitä kuunnellaan. Musiikin tekeminen Viikinkeihin antaa Wardrunalle suuren mahdollisuuden hurmata uusia kuulijoita. Näen että Wardruna pystyy tavoittamaan paljon laajemman yleisön, sillä vaikka työskentelen syvällä norjalaisessa muinaiskulttuurissa, teemat joiden kanssa olen työskennellyt ovat yleismaailmallisia.



Kyse on ihmisen suhteesta luontoon, toisiinsa ja johonkin meitä suurempaan. Se on jotain uskoon liittyvää, sillä tavalla kuin ihmiset yleisesti uskoon suhtautuvat. Tunnen, että tämä kaikki on vasta alkua.



Wardrunan musiikista



Pariinkin kertaan Einar ”Kvitrafn” Selvik toteaa tuossa haastattelussa on Wardrunan musiikkiprojekti on ollut työläs ja aikaa vievä muinaissoitinten tutkimisesta ja rakentamisesta lähtien. Levyjä tehdessään hän on työskennellyt jonkin sellaisen äärellä jota kukaan muu ei ole aiemmin tehnyt.



Niinpä Wardrunan ensimmäinen levy Gap Var Ginnunga ilmestyi vasta 2009, lähes kuusi vuotta musiikkiprojektin perustamisen jälkeen. Toinen levy Yggdrasil valmistui jo nopeammin, ”vain” neljässä vuodessa, ja ilmestyi vuonna 2013. Trilogian kolmas osa Ragnarök siis ilmestyy siis ilmestyy jälleen nopeammin kolmen vuoden valmistelun jälkeen 21. lokakuuta 2016, vaikka väliin mahtuu Viikingit sarjan musiikkiprojekti.



Miten osaisin kuvata Wardrunan musiikkia?

Ensimmäinen levy Gap Var Ginnunga on sisällöltään hyvin shamanistinen levy. Siinä lauletaan riimutekstien pohjalta tehtyä musiikkia muinaisnorjaksi ja norjaksi, joista kummastakaan kielestä mitään ymmärrä. Siinä yhdistetään musiikillisesti muinaissoittimia, luonnon ääniä, puiden, kivien ja veden tai korppien ääniä, muinaiskansansanmusiikkia, siperialaista kurkkulaulua ja nykymusiikin teemoja shamanistiseksi musiikkirunoelmaksi. Se kolahti minuun heti vaikka alkoi syvemmin aueta vasta kolmannella kuuntelukerralla.



No enhän ymmärrä toisenkaan osan Yggdrasil sanoituksista mitään, mutta levyn nimen perusteella se on teemaltaan tutumpi ja ensi kuulemalta musiikillisesti monipuolisempi ja mielenkiintoisempi. Yggdrasilissa Wardruna on ilmeisesti riimujen lisäksi käyttänyt lähdemateriaalina Eddan jumalrunoja, joista itsekin olen 1980-luvulla toteuttanut musiikkirunoelman Jumalat puhuvat öisin.

Yggdrasilhan on Eddan maailman puu, joka mainitaan Eddan jumalrunoissa kahdessa jaksossa: Näkijättären ennustuksessa ja Griminirin runossa.



Eddan suomentanut Aale Tynni pitää Yggdrasilia yhtenä pohjoisen mytologian suurenmoisimmista kuvitelmista. Se on ensimmäinen puu, ikipuu, saarni joka tuhoutuu vasta maailmanlopussa. Se vertautuu Kalevalan maailmantammeen, mutta on siis huomattavasti pitkäikäisempi. Odinn on ollut ripustettuna tähän puuhun eräänlaisessa mysteerivihkimyksessä. Sen juurella on lähde jossa on ylen viisaan jättiläisen Mimirin puhuva pää. Puun alle oli myös kätketty se torvi jolla puhallettiin kerran kutsu viimeiseen taisteluun.



Pyhän puun vierellä asuivat nornat, jotka olivat jumaltenkin yläpuolella. He kaiversivat puuta, leikkasivat riimuja ja jakoivat ihmisille elämänosat. Heidän nimensä olivat Urdr (Menneisyys), Verdandi (Nykyisyys) ja Skuld (Tulevaisuus). Yggdrasilin latvassa istuu kotka ja sen juurella on joukko käärmeitä, joista pahin on Nidhöggr. Se on hirvittävä ruumiita syövä lohikäärme, joka nakertaa elämänpuun juurta. Sekä kotka että käärme esiintyvät monien kansojen elämänpuu-tarinoissa.



Pohjolan kansojen muinaisuskoon kuului myös usko maailmanloppuun. Sen joka on syntynyt täytyy lopulta myös kuolla: Tulee luonnottoman pitkä talvi, joka jättää henkiin vain yhden ainoan ihmisparin. Fenrir-susi pääsee irti, sen pojat nielevät auringon ja kuun. Loki pääsee kahleistaan, jättiläiset tulevat suurena rintamana taisteluun jumalia vastaan. Odinnin soturit ratsastavat niitä vastaan ja kun taistelu lopulta päättyy, ovat sekä hyökkääjät että puolustajat lopulta kaatuneet. Maa on suistunut mereen, taivas sortunut, elämänpuu palanut ja koko kosmos on tuhoutunut.



Mutta Näkijätär ennustaa myös maailman uudelleen syntymisen: siellä nousee uusi lempeä jumalsuku pelaaman viileässä lehdossa lautapelejänsä.



Vain muutama päivä sitten ilmestyi you tubeen esimakuna tulevasta Ragnarök-levystä ensimmäinen kappale Odal, jonka perusteella tulevasta trilogian päätösosasta tietenkin on vielä mahdotonta sanoa mitään. Jään odottamaan Ragnarökin ilmestymistä lokakuussa ja sitä seuraavaa levynjulkistuskiertuetta, sillä Wardrunan musiikissa on koko ajan keskeisenä toiminnallisena aspektina ollut sen esittäminen livenä konserttiareenalla. Koko Wardrunan tähänastinen tuotanto sekä myös runsaasti Viikingit sarjan musiikkia löytyy you tubesta.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Nalle Puh, Veli Kani ja Puhkuoikeuksien julistus

"Jep. Eräs jännittävä seikkailu on taas ohi", sanoi Nalle Puh. 
"No mitä teit tänään", kysyi Veli Kani, "Minä itse hypin ja loikin koko päivän." "Minä en tehnyt oikeastaan mitään", vastasi Nalle Puh. "Kävin Puh Puh Puhetta Vaasasta sivustolla PUHumassa suvaitsevaisuudesta ja rasismista." 
"Sillä välin minä vain hypin ja pompin", sanoi kani, "no miten siinä kävi?" 
"No ensin minut erotettiin Puh Vaasasta ryhmästä ja otettiin sitten takaisin, mutta matkalla katos yks paperi. Siinä lukee jotain Puhkuoikeuksien julistus." "Älä sitä enää tänään etsi", sanoi Veli Kani: "Mene nukkumaan. Minä hypin ja pompin tässä vielä vähän aikaa." 
"Menen, menen mutta mistähän minä saisin näin raskaan päivän jälkeen kupillisen hunajaa?" 

"Puh katso! Tuolla se paperi lentää. Ehkä Puh Vaasa ryhmä on lähettänyt sen meren yli lentämään kaikkien maanosien yli kertomaan suvaitsevaisuuden sanomaa", arveli Veli Kani. 
"Minä ennemmin uskon", sanoi Puh "että sille käy niin kuin minullekin Puh Vaasasta ryhmässä. Jouduin lähtemään henkiseen maanpakoon." 
"Mutta minne se sitten lopulta laskeutuu", kysyi Veli Kani. 
"Ei minnekään tässä maailmassa" sanoi Nalle Puh "nyt minä menen nukkumaan."
...
Ai niin mutisi Nalle Puh unissaan itsekseen. Sain viimeisen varoituksen. en enää koskaan saa käyttää puh rasismi-sanaa rasisteista tai puh lennän lopullisesti ulos puh vaasasta kuin Puhkuoikeuksien julistus Euroopasta, puh puh, hyvää yötä puh