keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Vuodenaikojen runot maaliskuu 2016

Vuodenaikojen runoja maaliskuu

3 haikua 1.3.2016
 
 
lumihangessa
juon viiniä, kirjoitan
kädet kohmeessa

joki on sula
voimalalla tuhottu
kuohuvat kosket

olen kuin tuuli
tuulen mukana kuljen
mieleni mukaan
 
Haiku 3.3.2016
 
lumikko juoksi
valkoisena hangella
sukelsi koloon
 
 
Haiku 11.3.2016
 
nelin tassuin
kissa hipelöi
hiuksiani


Haiku 19.3.2016

kevät hämäsi
pohjoinen hyinen viima
taas lakeudella



perjantai 2. joulukuuta 2016

Jämsänkosken runot


 

Runo 4 marraskuuta 2016
 
Vaellan vaellustani
ajattelematta päämäärää.
Päämäärä kyllä on,
mutta en tiedä missä ja koska.
Vaellus on elämäni.
Se itsessään ei ole tärkeä,
vaan pysähdyspaikat, levähdyspenkit, tarkkailupisteet.
En ole vaeltaja siinä mielessä
kuin eränkävijät, löytöretkeilijät.
Löytöretkellä silti olen,
etsin kauneutta pienestä.
Vaellan mieluummin vähän kuljettuja eläinten polkuja
kuin muiden ihmisten
saati valtatien vartta keskustaan.
Mutta sielläkin minulla on istumakivi
jonne kauppamatkalla olen pysähtynyt
ihmettelemään kaikkea.
 
Olin ajatusteni peitossa.
 

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot marraskuu II

Tanka 2.11.2016


Yönpimeässä
kävelen mäntykujaa
isän haudalle.
Hautakynttilän liekki
valaisee muistokiven.
 
 
Haiku 2.11.2016

maa on kuurassa
pietaryrtit kukkivat
parkkipaikalla
 


tiistai 29. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot heinäkuu


runo 10.7.2015



Yöllä torpassa
en saa nukuttua
menen ulos kuunteleman
katselemaan valoisaa yötä
kiiltomato on varmuuden vuoksi
sytyttänyt vihreän ajovalonsa sateen jälkeen
Kahden lehtokurpan kiertoradat kohtaavat
ja niille syntyy hetkeksi rajariitaa
en saa vieläkään unta
kuulen pellolta
kahdeksan kurjen kutsuhuutoa
enkä saa unta
lähden kävelemään pitkin aamusumua
niin hiljaa että pelästytän hirven
rytisemään parinkymmenen metrin päästä
metsään pahki
lepakko lentelee pihassa mitaten tontin rajaa
ja vaikka tiedän että seuraavana päivänä
on palattava takaisin ihmisiin
saan vihdoin unen
kuullessani myyränpoikasten vikisevän
hellan takana torpassa pesässä
ruokaa emoltaan.


runo 4.7.2016

ajatusten virrassa 
tekstini katoaa nopeammin 
kuin ehdin vaihtaa aluspaitaa 
neljäkymmentä vuotta sitten 
olisin ollut ajan hermolla


Haiku 11.7.2016

iltatunnelma
ruohonleikkurin ääni
nirhaa sen poikki


runo 16.7.2016

Tiedän että edessä on uneton yö,
mietin kaikenlaista, en kykene mihinkään,
kärvistelen.
Milloin minusta tuli tämä ruumis,
en ota enää kantaa maailman tapahtumiseen
enkä ymmärrä mitään siitä.
Aamuisin katselen seiniä,
jotka kaatuvat päälleni
joka helkkarin aamu.
Ja samaan aikaan tajuan,
että tämä on huonoin runo,
minkä koskaan olen kirjoittanut,
koska tästä puuttuu toivo,
joka vielä hiljaa syvällä sisimmässä
kylkiluita koputtelee.



Runo 20.7.2016

täysikuu kurkistaa
ohuen verhon läpi ikkunasta
suoraan työpöydälleni.



Runo 21.7.2016

Kävelin valtatien vartta kylälle.
Istuin jokivarressa.
Kuljin nevapolkua pitkin kotiin.

 
Haiku 22.7.2016

jokirannassa
tuuli heiluttaa heinää
tat tvam asi


Vaelluskirjaa 25.7.2016

Kävelin kylille.
Ajattelin hoitaa sosiaalisia asioita,
mutta toimisto on kiinni elokuun puoliväliin.
Menin uimarannalle.
Vanheneva mies ja nainen uivat vesikivelle.
Seisoivat pitkään siellä ja suutelivat.
Pikkupojat etsivät vedestä kiviä karimerkiksi.
Mopopojat kävivät ja lähtivät pois.
Poltin toisen sätkän.
Nainen kävi uimassa joella valasta,
puki mekon päälleen ja otti kätevästi uimapuvun pois.
Pyöräili kotiin ilman alushousuja.
Kävelin kotia kohti.
Näin jonkin ruosteperhosen joka oli törmännyt autoon
lähes tajuttomana hyppi siinä.
Helteinen päivä,
istuin puun varjoon.
Pikkutyttö etsimässä pokemoneja postilaatikoltani.
Tulin sisälle asuntooni.
Täällä ei enää tänään tapahdu mitään.
 
 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Vuodenaikojen runot elokuu 1


Vaellusrunot 20.-31.8.2015

22.8.2015


Kello 23 uutisten jälkeen menen ulos
katsomaan yön ensimmäisiä hetkiä.
On vaikea ajatella, että on kesäaika
ja yön pimein hetki vasta
kahden tunnin kuluttua.
Ja kaikki aurinkokellot ovat tunnin väärässä.

Jupiter loistaa kirkkaimpana läntisellä taivaalla,
suoraan hakkuuaukealle pystyyn jätetyn
EU-hongan yläpuolella.

Sumu verhoilee harsoon hakkuuaukean;
voin melkein nähdä sen tanssivan.

 Piirrän mielessäni tähtikarttaa.
Altassa kivikautiset ihmiset
olivat piirtäneet sen niin,
että Otavan tähdet
olivat sammakoiden näköisiä
taivaalla lentäviä ihmisiä.

Juon lasin viiniä loppuun
ja menen maate.



 

Vaellusrunot 20.-31.8.2015





Välikylä 21.8.


Korjasin sahapukkia.
Sahasin kokeeksi kolme lautaa mittaan.
Piharakennuksen takana on
ruostunut katiska.
Jokiranta 300 metrin päässä,
mutta polku sinne on
kynnetty perunapelloksi.
Poimin suuhuni kesän viimeisiä
metsämansikoita.


Yötaivaalla yksinäinen kirkas tähti.
Kun silmä tottuu,
niitä alkaa näkyä lisää,
mutta vielä ei ole tähtien katselun kuukausi.
Yölläkin pohjoisessa taivaanrajassa
ohut kellertävä kajo.
Harmaa usva kohoaa hakkuuaukean yläpuolelle.

Suden hetkellä
kaikki taivaan tähdet
ovat kirkastuneet näkyviin.
Maitorata halkaisee taivaan.



 

Välikylän ja Kauhajoen runot 20.- 31.8


1.

On lintujen sulkasadon aika.
Kerään taas linnunsulkia
vaelluksen varrelta.
Edelliset jäivät Multialle
sulkaympyrään.

2.

Naakkojen pilvi lensi ohi,
muotoutui lennossa yhä uudestaan,
tuhat naakkaa...
Pikkulapsi huusi: "Äiti, lintuja paljon!"

3.

Sain päivän valmiiksi.
Nämä vähäiset tapahtumat mökillä
tyynnyttävät mielen:
Tein kaivonkannen,
keräsin mustikoita,
kuuntelin lintuja
ja katselin perhosia.
Muuta ei täydelliseen päivään tarvita.

4.

Iltayöstä sumu verhoilee
taas hakkuuaukean.
Puolikuu hehkuu pilvettömällä taivaalla.
Tunnen että tänään on taas ollut
yksi elämäni mielekkäistä päivistä.

5.

Kaksi kurkea liihotti
kirkonkylän ja pääni yli pellolle.
Keräsin parisataa naakansulkaa nurmikolta.
Menin vaikeasti Sjöberginpuistoon
ohdakemetsän läpi ja Satiaisojan yli.
Toisella puolella huomasin,
että sinne oli tehty polku ja silta
10 metriä alavirtaan.
Istuin puiston rantaan
tulva-aikaan ajelehtineelle penkille.
Katselin siinä kaikkea.
Vastarannalle on rakennettu
kaksikerroksisia puutaloja.
Kauhajoen korkeimmat rakennukset
kirkkoa lukuunottamatta.
Vihervarpunen lauloi kuusen
äärimmäisessä latvassa.
Sen vatsa hohti auringossa aivan valkoisena.
Rusakko hyppeli metsän suojasta
muutaman metrin päähän ja pysähtyi siihen.
Se alkoi aavistaa minut
ja nosti vaaleanmustat pitkät korvansa pystyyn.
Koikkelehti sitten laiskasti rannan suojaan
niin että mieleen jäi harmaa töpöhäntä.
Pysähtyi sinne.
Näkymään jäi vain pää ja korvat.
Parvi pikkuvarpusia lensi yli.
Orava tuli rapisten männynkylkeä pitkin alas.
Oli alkuillan hetki.
Tunsin olevani omassa paikassani
juuri nyt
ja join hitaasti oluen loppuun.

6.

Tänään huomasin,
että sateenkaaren alta
ei voi ajaa edes linja-autossa.
Pilvenlaidan voi kyllä tavoittaa,
mutta kun saavutat sateenkaaren,
se katoaa.
Tuulihaukka söi puhelinlangalla myyrää
Saveenkylän kohdalla.

7.

Pajulinnut ovat aloittaneet syyslaulun.

kurkien huudot
kuulen marjametsässä

muuttomatkalla

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kuolinrunot 2


1.
Maurille II

Minä olen kammioitunut
tähän huoneeseen, mökille.
Odotan että kirjoittaminen
alkaa itsekseen, luonnollisesti.
Valo lampussa on heikko
silmät rasittuvat, ajatukset
eivät siirrä vuoria.

Tila, joka on ympärillä,
jossa on reikä,
sinun hahmoisesi tyhjyys,
se laajenee hämärässä huoneen mittoihin
ja ulkopuolelle
kaikkiallaolevaksi.

Kuljen hautausmaata.
Näen sinut umpeenluotuna.
Tunnustelen maata, en kuule
sinun kevyttä hengitystäsi.
Et ole huoneessa, kun olet täällä,
olet kaikkialla.

Mutta peltoa ei viljele
tänä vuonna kukaan, polku ruohottuu
tai sitten joku muu kulkee sitä.
Annetaan polkujen ruohottua, ajattelit,
ja jätit hattusi ja lähdit.

Nyt minä tänne lukittuun huoneeseen
asettuneena odotan,
että maa puhuisi,
että se valo, jonka kannoit mukanasi
maan sisään, paljastuisi.
Mutta miten näkevät silmät
voisivat havaita lampun.

Sammutan lampun
ja ympärillä on elokuun yön pimeys.


2.

Isälle II

Tanka 2.11.2016

Yönpimeässä
kävelen mäntykujaa
isän haudalle.
Hautakynttilän liekki

valaisee muistokiven.